WhyBBer - roolipelifoorumi

WhyBBer on suomalainen roolipelifoorumi, jonka tavoitteena on olla mahdollisimman aktiivinen.
 
PääsivuRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
ONGELMAJÄTE
New here ~
New here ~
avatar

Viestien lukumäärä : 15
Join date : 29.01.2011
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

ViestiAihe: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   5/2/2011, 17:37

Moderaattorit huomio! Ennen kuin aiotte poistaa tämän huonon kielenkäytön takia, niin lukekaa, mitä sanottavaa minulla on asiasta.
Tiedän, että kiroilu on kiellettyä & kaikki voimasanat filtteröidään, mutta en voi tarinan sisällölle mitään, kun en kerran ole alkuperäinen kirjoittaja. Haluan vain lisää lukijoita tälle ficille ja ajattelin, että täältä niitä ehkä löytyisi, kun goSuun K-18 materiaalia ei saa postata.
Jos kuitenkin aiotte vielä poistaa tämän, niin mikäs minä olen teitä estämään.



Author: Buyyouadrank
Rated: NC17
Categories: Slash
Main Pairing: Tom/Bill
Side Pairing: Bill/Andreas, Gustav/Georg, Tom/OFC
Warnings: Adult Content, Drug Use, Heavy Kink, OOC, Voyeurism
Disclaimer: En omista henkilöitä enkä saa kääntämisestä rahaa. En myöskään omista kääntämääni tekstiä. Minulla on lupa kääntää tätä ja jos haluat lukea alkuperäisen version, klikkaa tästä.

Translator: ONGELMAJÄTE
Betareader: Toisen osan betasi Daimon. Kolmannesta osasta eteenpäin mempsu

Summary: Tom on lähetetty vain pojille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen, aiheutettuaan liian paljon ongelmia entisessä koulussaan. Bill on lähetetty samaan paikkaan miehistyäkseen. Alussa oleva vihamielisyys heidän välillään muuttuu joksikin, jota kumpikaan heistä ei osannut odottaa.

---

1. Welcome!

Tom naputteli jalkaansa kärsimättömästi, nojaten taaksepäin tuolissaan, hänen kätensä leväten käsinojilla sillä välin, kun Jorg katseli Bushidoa hermostuneesti.

”Jengitoimintaa, huumeiden käyttöä, tupakoimista ja alkoholin käyttöä kampuksella, vandalismia, graffiteja, nastojen asettamista opettajien tuoleille… Mitäs tämä on, tirkistelyä tyttöjen pukuhuoneeseen?” Bushido huokaisi pudistaen päätään, nostaen skeptisen katseensa listasta Tomiin.

Hän katsoi arvostelevasti teini-ikäisen ulkoista olemusta, analysoiden sitä: pitkät, likaisenvaaleat rastat, lippis sekä hikipanta, alahuulen lävistävä koru ja jättimäiset vaatteet. Bushidolla itsellään ei ollut mikään siistein olemus hänen sänkisten kasvojen, siilitukan ja useiden tatuointien kanssa, mutta hän silti siristeli silmiään Tomin asulle. Hän vilkaisi takaisin Jorgiin päin. ”Luuletteko todella, että sisäoppilaitos auttaisi häntä?”

”Kyllä luulen”, Jorg nyökkäsi tylysti, heittäen Tomille vakavan katseen. ”Hän tarvitsee jonkinlaista kurinalaisuutta. Hänen täytyy olla oikeiden miesten keskellä nähdäkseen, miten maailmassa oikeasti toimitaan.”

Suoraan sanottuna, Bushido ei tiennyt, mitä sanoa. Toimiessaan opinto-ohjaajana Heisenbergin oppilaitoksessa, vain pojille tarkoitetussa sisäoppilaitoksessa, hän näki monia kiinnostavia ihmisiä. Mutta tämä Tom-poika vaikutti varsinaiselta paskalta, ihan kuin joku voisi mukamas herättää hänessä jotain.

Mutta toisaalta, Bushido ei oikeasti välittänyt. Rehellisesti, hän vihasi tätä työtä - hän vihasi opettajia, hän vihasi vanhempia, hän vihasi toimistossa työskentelyä ja kaikista eniten hän vihasi teinejä. Mutta helvetti, työnsä ansiosta hänellä oli katto, jonka alla elää ja ruokaa syödäkseen, joten hän valitti harvoin.

”Lähettäkää hänen tietonsa, niin minä etsin hänelle solun ja koulupuvun”, Bushido nyökkäsi kankeasti. Hän kääntyi Tomia kohti. ”Sinun on parasta ryhdistäytyä, pentu. Jos teet yhdenkin rikkeen Heisenbergissä, olet ulkona.”

”Tom? Onko sinulla jotain sanottavaa?” Jorg murahti.

”Joo. Missä vitussa on vessa? Mun pitää päästä kuselle.”

Bushido päästi raskaan huokauksen.

-

2 kuukautta aikaisemmin

Bushido alkoi piirrellä hajamielisesti paperilleen, kun hänen edessään oleva kiharahiuksinen nainen höpötti alituiseen.

”…he löysivät hänet koulun vessassa oksentamassa ja seuraavaan viikkoon mennessä, hän ei lopettanut oksentelua!” Simone väänteli käsiään. ”Voi raukkaa… Silloin tajusin, että hän ei ollut täysin tyytyväinen itseensä - hän luuli, ettei ollut tarpeeksi hyvä. Hän oli… bulimikko.”

Bushido tukahdutti naurunsa juuri ajoissa. Hänen mielestään bulimiaa sairastivat vain tytöt.

”Ja kuka voi häntä syyttää! Nyky-yhteiskuntamme… Oletko nähnyt nykyajan tyttöjä? Heidän lyhyissä hameissaan ja niissä… niissä minishortseissaan! Paljastaen heidän tiukat reitensä ja pienet vyötärönsä? Mikä häväistys! Ja minun Bill-parkani, niiden tyttöjen ympäröimänä… Minulla on aina ollut sellainen tunne, että hänellä olisi jonkinlaisia identiteettiongelmia”, Simone jatkoi, tietämättömänä Bushidon tummenevista kasvoista. ”Mutta tämä on jo hieman liikaa minun käsiteltäväkseni.”

”Voisitteko tarkentaa? Identiteettiongelmia?” Bushido kohotti kulmaansa.

”Aivan”, Simone nyökkäsi. ”Hän on hieman… No, hän, ehm, puuhastelee, sanoisin. Eli hän ottaa selvää seksuaalisuudestaan. Luulen, että hän on hämmentynyt sukupuolestaan ja yrittää mukautua naisen mielikuvaan, yrittäen tehdä itsestään liian laihan saadakseen tyttömäisemmän vartalon.”

Bushido yskähti. ”Jos hänellä on kerran ongelmia seksuaalisuutensa kanssa, niin oletteko aivan varmasti sitä mieltä, että hänen lähettäminen poikakouluun on ihan hyvä idea, rouva Kaulitz?”

Simonen kasvot kurtistuivat, tajutessaan Bushidon toteamuksessa olleen vihjauksen. ”Itse asiassa, herra Ferchichi”, hän laukoi, vilkaisten miehen nimikylttiä. ”Minusta se on aivan loistava idea. Kuten sanoin, hän on puuhastellut. Se ei tarkoita, että hän olisi… homo”, hän sanoi sanan ’homo’ hiljaa. ”Mielestäni hänelle tekisi hyvää viettää aikaa ikäistensä poikien kanssa ja miehistyä vähän. Joten haluaisin tehdä siirroksen mahdollisimman pian. Tunnit Heisenbergissä eivät ole vielä alkaneet, vai mitä?”

”Eivät, mutta ne alkavat ensi viikolla. Tähän mennessä, ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat jo muuttaneet heidän asuntoihinsa ja viettävät aikaansa totutellen kampuselämään. Jos haluatte Billin aloittavan jäämättä jälkeen, tarvitsen hänen tietonsa niin pian kuin mahdollista.”

Simone pystyi tuskin pitämään riemua sisällään. Kun oli aika lähteä, hän nousi ylös nostaen Pradan laukun olalleen, hän kätteli Bushidoa.

”Odotan innolla poikasi näkemistä täällä Heisenbergin opistolla”, Bushido sanoi kuivasti, kun hänen känsäinen kätensä sulki sisäänsä Simonen pehmeän käden.

Hän ei tiennyt, tai välittänyt, että Bill oli ollut istumassa koko ajan hänen toimistonsa ulkopuolella, kuullen ihan kaiken keskustelusta, kasvattaen vihaansa jokaisen vaihdetun sanan kohdalla.

”’Ongelmia seksuaalisuuteni kanssa’?” hän ajatteli raivoisasti. ”Mähän sulle ongelmat seksuaalisuuden kanssa näytän!” Juuri silloin joku viehättävä vaaleaverikkö käveli hänen ohitseen ja Bill virnisti. Todellisuudessa hänellä ei ollut ongelmia seksuaalisuutensa kanssa. Hän oli tajunnut jo aikaa sitten olevansa biseksuaali, ja oksentelu ei johtunut bulimiasta, vaan hänen idioottimaisesta huumekokeilusta.

Muutama minuutti myöhemmin Simone ja Bushido poistuivat toimistosta.

”Oh, Bill, tämä on aivan ihanaa!” Simone kiljahti, painaen märän suukon Billin poskelle. Hän katsoi äitiään tuimasti ja pyyhki pois hänen kirkkaanpunaisen huulipunan.

”Tervetuloa Heisenbergin opistoon”, Bushido sanoi hänelle kiinnittäen huomionsa toisaalle. Hän katsoi olkansa yli. ”Hei! Andreas! Tule tapaamaan minua tänään! Älä luule, etten kuullut mitä paskaa olet vetänyt, kun olit Baijerissa tänä kesänä!” hän ärjyi blondille ennen kuin kääntyi takaisin Billiä kohden, hänen kulmakarvansa nousivat yllätyksestä nähdessään pojan olemuksen. Hän tuijotti toista hetken ja lisäsi, ”Herra Kaulitz, voit aloittaa huoneistoosi muuttamisen sillä välin, kun minulla on hakemuksesi käsiteltävänä ja koulupukusi lähetettävänä. Kysymyksiä?”

”Joo”, Bill työnsi lonkkansa esiin ja laski hyvin hoidetun kätensä sille. ”Missä on hieroja?”

Bushido katsoi häntä hetken, ennen kuin purskahti nauruun. Hän jatkoi naureskelua vielä senkin jälkeen, kun hän sulki ovensa.

-

”No #\"¤2%!. Luulin saaneeni yksiön.”

Bill kääntyi ympäri. Hän oli juuri avannut hänen asuntolahuoneen oven, raahaten hänen muutamaa Louis Vuitton laukkuaan perässään ja astui huoneeseen löytäen pettyneennäköisen blondin istumassa toisella sängyllä.

Bill olisi vastannut, mutta hänen leukansa loksahtivat auki, kun hän näki sänkyjen koot. ”Noi on minimaalisia! Miten helvetissä ne luulee mun nukkuvan tossa? Edes sillon, kun mä olin pinnasängyssä, mun sänky ei ollu noin pieni!” hän puuskahti poskiensa muuttuessa punaiseksi ärtymyksestä.

Vaalea poika sanoi, pyöräyttäen silmiään: ”Tervetuloa Heisenbergin opistoon.”

-

Bill yritti parhaansa, ollakseen nukahtamatta, kun blondi opettaja puhui fysiikasta kuin se olisi ollut kiehtovin asia koko maailmassa. Lopulta hän kuitenkin laski päänsä pöydälle, sanoen itselleen vain lepuuttavansa silmiään. Ennen kuin hän huomasikaan, hänet herätettiin rajusti.

”Herra Kaulitz, ole hyvä, äläkä nuku tunneillani!” opettaja sanoi, laittaen pienet kätensä puuskaan massiivisen rintakehänsä yli, työntäen valtavia rintojaan hänen tiukan, leopardi-kuvioisen mekon alta esille. ”En raportoi sinusta, koska olet uusia ja kaikkea, mutta tämä on ensimmäinen ja samalla myös viimeinen varoitus!” Hän hymyili pojalle, nostaen peukalonsa ylös.

”Anteeksi, neiti Karahancı”, hän mutisi, hieroen silmiään.

Gülcan kohautti olkaansa, yhä hymyillen, ja käveli takaisin taululle jatkaakseen tuntiaan.

”Oikeesti jätkä, älä vedä käteen näillä tunneilla”, Billin vieressä istuva, ruskeahiuksinen poika sanoi tönäisten tätä.

”Hmmm?” Billillä oli jo suunnitelmissa uudestaan nukahtaminen.

”Sähän tiedät, että tää paikka on nimetty Werner Karl Heisenbergin mukaan, sen mahtavan, saksalaisen fyysikon? Meidän täytyy pitää mainetta yllä ja jos jonkun fysiikan numero laskee alle kakkosen, erotetaan määräajaksi.”

”\"#!¤¤¤”, Bill sihisi kompuroiden, saadakseen vihkonsa ja kynänsä ennen kuin Gülcan pyyhkisi, mitä oli kirjoittanut taululle.

”Sä voit kopioida mun muistiinpanot myöhemmin, jos haluut. Oon muuten Georg”, Georg ojensi kätensä. ”Uusi täällä?”

”Oon Bill”, Bill vastasi, ravistaen Georgin kättä helpottuneena siitä, että oli saamassa ystävän.

”Missä rakennuksessa sun soluhuone on?”

”Franckissa, luulisin”, Bill rypisti nenäänsä yrittäessään muistaa. ”Huone 12B.”

”Et oo tosissas? Mä oon Franckissa, 14A. Näät sä ton hiljasen blondin tuolla? Se on Gustav. Mun kämppis”, Georg virnisti.

”Mun kämppis on Andreas.”

”Se valkaistu blondi? Jos se on sun kämppis, niin et tarvii mun muistiinpanoja. Se on kunniaoppilas, saa aina ykkösiä. Vähän diiva, kylläkin. Lisäks se saa erityiskohtelua, koska kiitos sen kaltaisten oppilaitten, koulun keskimääräiset pistetulokset on naurettavan korkealla.”

”Oikeasti?”

”Joo. Se on aina polttamassa, juomassa ja vierailemassa Mädchenissä”, hän huomasi Billin kummastuneen ilmeen. ”Tyttöjen sisäoppilaitos toisella puolella kaupunkia. Mutta ihan sama, opettajat ei välitä paskaakaan. Tosin ihan oikeesti mulla ei oo mitään tietoa, miksi se käy koko ajan siellä Mädchenissä. Kaikki kunnon huoria.”

Bill oli tukehtua Evian-veteensä. ”Anteeks mitä?”

”Mä en änkyttänyt. Muistatko, kun näytin sulle Gustavin?” Georg käänsi päänsä takaisin blondin suuntaan. ”Se on mun huora.”

Silloin Gustav kääntyi ympäri. ”Sä oot mun huora, Georg.”

”O-oot sä tosissas?” Billin silmät laajenivat. ”#\"¤2%!, mä luulin, että mut hakattais sen takia, että oon homo!”

Georg nauroi, hiljentyen nopeasti, kun Gülcan vilkaisi häntä. Hän kuiskasi, ”Ihan paskanjauhantaa tollanen. Me ollaan miehiä, meillä on tarpeita, tiedäthän?”

Bill nyökkäsi hiljaisena, siirtääkseen huomionsa takaisin taululle, kun Gustav ja Georg katselivat toisiaan.

Tervetuloa Heisenbergin opistoon, todellakin.

-

Lahja

”Sinun täytyy pitää koulupukua koko ajan. Vapaalla ei kuitenkaan tarvitse käyttää kravattia, mutta se antaa hyvän ensivaikutelman. Voit käyttää mitä tahansa kenkiä mustien housujen kanssa, mutta ei mitään avovarpaista. Eli ei sandaaleja tai varvastossuja. Myöskään hattuja ei saa käyttää”, Jost, joka sanoi koko litanian yhdellä henkäyksellä, kääntyi katsomaan Tomia, joka seurasi häntä nyrpeänä. ”Ymmärsitkö kaiken, Trümper?”

”Joo, joo. Ei hattuja”, Tom vastasi yksitoikkoisesti. Hänellä ei ollut mitään aikomuksia totella tuota sääntöä.

Jost nyökkäsi ja viittoi Tomia jatkamaan seuraamista. David Jost oli sekä Franck rakennuksen johtaja että koulun toinen opinto-ohjaaja. Hän oli yleensä melko rento ja reilu, hän jopa liittyi aina välillä Franckissa asuvien poikien korttipeleihin ja illanistujaisiin. Hän myös varoi tuomitsemasta ketään ensivaikutelman perusteella eikä ollut sanonut mitään Tomin gangsterimaisesta olemuksesta.

”Okei, perillä. Huone 12A”, Jost otti avaimen taskustaan ja ojensi sen Tomille. ”Pidä tämä avain toistaiseksi. Olemme tekemässä opiskelijakorttiasi valmiiksi ja saat sen luultavasti loppuviikosta. Voit käyttää sitä jokaisessa kortinlukijassa ja avata suurimman osan ovista, tai vähintään tämän rakennuksen ja oman huoneesi ovet. Olet muuten onnekas, koska sait ainoan yksiön Franckissa. Joten nauti siitä, okei?” hän vinkkasi ja taputti Tomin olkapäätä. ”Mutta muista, kotiintuloaika on kymmeneltä. Viikonloppuisin se on yhdeltä, jos vaikka haluat käydä kaupungissa. Ja lisäksi, ei vierailijoita keskiyön jälkeen. Voit poistua huoneestasi ja Franckista mihin aikaan tahansa, mutta jos aiot lähteä kotiintuloajan jälkeen, et saa lähteä kampukselta.”

”Okei. Kiitti”, Tom sanoi lyhyesti, pakottaen avaimen lukkoon ja avaten oven. Hän katseli ympäri huonetta; ei paha. Se oli isompi kuin hänen huoneensa Jorgin pienessä asunnossa. Siellä oli suuri lipasto, kirjoituspöytä ja kerrossänky. Hän raahasi matkalaukkunsa ja kitarakotelonsa huoneeseen, vilkuillen ympärilleen.

”Oh, muuten Tom?” Jost työnsi päänsä huoneeseen.

”Niin?”

”No, sähän aloitat nyt koulun kaksi kuukautta lukuvuoden alkamisen jälkeen. Tarkistin tietosi edellisestä koulustasi ja lähes mitkään oppiaineistasi eivät vastaa niitä, joita alat opiskelemaan täällä. Joten, ellet halua reputtaa koko ensimmäistä lukukautta, ehdottaisin että kysyisit apua muilta oppilailta.”

Tom kohautti olkiaan.

Jost katsoi häntä hetken, odottaen jotain muuta vastaukseksi. Kun hän ei saanut enempää, hän jatkoi: ”Onneksesi Andreas, yksi parhaista oppilaistamme, asuu juuri käytävän toisella puolella, huoneessa 12B. Olen varma, että hän jakaa mielellään muistiinpanonsa ja auttaa sinua opiskelujesi kanssa.”

”Okei”, Tom sanoi ehkä hieman pakotetusti.

Jost selvitti kurkkuaan. ”Oh, ja sun koulukirjat on työpöydän alla. Sanoinpahan vaan. Tunnit alkavat tasan kahdeksalta ja päättyvät kolmelta. Onnea matkaan, Tom.”

Tom huokaisi helpottuneena, kun Jost oli viimein lähtenyt, ja heittäytyi alasängylle, kädet pään takana. Hän oli ärsyyntynyt; häntä ärsytti Jorg, koska hän vain lähetti hänet pois, kun ei enää kestänyt häntä. Mitä sitten, vaikka hän kyllästyikin aina välillä ja päätti kohahduttaa jotenkin? Hän ei ollut koskaan tehnyt mitään niin radikaalia, että se olisi pilannut jonkun elämän. Ainoastaan joitain pieniä jekkuja silloin tällöin.

Tom ähkäisi ja kierähti kyljelleen, nähdäkseen loput huoneesta. Hänellä näki selvästi työpöydän ja kirjat sen alla. Hän siristi silmiään. Siellä oli todella paksuja opuksia odottamassa häntä, otsikoilla ’Orgaaninen Kemia’, ’Edistynyt Fysiikka’, ’Edistynyt Matematiikka’ ja ’1900-luvun Euroopan Historia’. Hän halusi niin pahasti tappaa sen ihmisen, joka oli ilmoittanut hänet niille tunneille. Hän huokaisi, pudistaen päätään ja nousi sängystä, polvistuakseen lattialle ja tutkiakseen kirjoja. Hän löysi lukujärjestyksensä ja kirosi hengähtäen nähdessään, että Edistynyt Fysiikka olisi ensimmäinen tunti huomenna, minkä jälkeen olisi kirjallisuutta ja musiikkia. Hän oli hieman helpottunut musiikintunnista, koska kitaran soittaminen oli luultavasti hänen lempipuuhaansa.

Huvin vuoksi Tom otti esiin fysiikan kirjan ja avasi sen ihan joltain sattumanvaraiselta sivulta. Häntä tervehti sivu täynnä erilaisia merkkejä ja määritelmiä, joista hän ei ollut ikinä kuullutkaan. Helvetti, hän olisi ihan hyvin voinut olla lukemassa kiinankielistä tekstikirjaa. Hän voihkaisi, tietäen että hänen täytyisi puhua sille Andreakselle, jonka Jost oli maininnut. Tom ei varsinaisesti aikonut rukoilla apua, mutta hän tiesi tarpeeksi hyvin, että hänen olisi hyvä päästä Andreaksen hyvälle puolelle.

Hän nousi takaisin jaloilleen ja käveli hänen yhä auki olevan oven ohi toiselle puolelle käytävää ja koputti huoneen 12B oveen.

Hiljaisuus. Muutaman sekunnin päästä kuului vaimea ”Painu vittuun!”

Tom kurtisti kulmiaan. Yhdistäen kulmakarvansa, hän nosti nyrkkinsä ja koputti uudelleen.

Ja uudestaan, hieman kovempaa, ”Painu vittuun!”

”Älä oo mulkku, mä tarviin #\"¤2%! apua!” Tom napautti. Ajattelemattaan hän tarttui ovenkahvaan ja käänsi sitä. Ovi lennähti auki ja hän otti pari askelta eteenpäin, jäätyen välittömästi näkemästään.

Kaksi poikaa oli sotkeutuneena toisiinsa, sotkuisessa sängyssä; toinen, jolla oli valkaisuaineella valkaistut hiukset, avasi hyvin naisellisennäköisen, tummasilmäisen ja mustahiuksisen pojan jalkoja. Molemmat olivat punastuneita ja läähättäviä, ja molemmat tuijottivat häntä silmät laajenneina. Sillä välin, kun molemmat olivat pukeutuneet, Tom pystyi näkemään selkeät pullistumat molempien housuissa, ja mikä pahinta, näky vaikutti suoraan hänen nivusiin.

”#\"¤2%!! Sori!” hän möläytti, niska kuumottaen, kun hän sulki oven nopeasti ja nojasi sitä vasten, hieman hengästyneenä. Hän älähti, kun näki blondin edessään, katsoen häntä hieman huvittuneena.

”Olisi pitänyt varoittaa sua. Noi kaksi on ihan kuin jäniksiä. Aina panemassa.” Hän pyöräytti silmiään. ”Mä oon Gustav, näin by the way, huone 14A. Nähdään.”

Ja sillä hyvin, hän nyökkäsi ja käveli takaisin huoneeseensa, jättäen Tomin tuijottamaan silmät selällään peräänsä, erittäin sekaisin tuntein.

---

T/N: Juuh, tässä olisi tämä ensimmäinen osa. Kommentit olisi mahtavia. Virheistä saatte syyttää minua, koska kukaan ei viitsinyt betata tätä. 8( Joten jos on virheitä, pahoinpidelkää minut. Ja jos on tönkköä, niin pistäkää se kokemattomuuteni piikkiin, sillä tämä kääntäminen ei ole mikään tuttu juttu mulle vielä.


Viimeinen muokkaaja, ONGELMAJÄTE pvm 5/2/2011, 17:43, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
http://twitter.com/aadalol
ONGELMAJÄTE
New here ~
New here ~
avatar

Viestien lukumäärä : 15
Join date : 29.01.2011
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

ViestiAihe: Vs: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   5/2/2011, 17:39

2. First Day of Classes

“Kuka #\"¤2%! se oli?” Bill kysyi vaivautuneesti, työntäen Andreasta kevyesti pois päältään noustessaan istumaan ja tuijotti juuri kiinni paiskautunutta ovea.

”Joku idiootti vaan”, Andreas huokaisi. Hän irrotti hänen aikaisemmin tiukan otteensa Billistä ja kierähti pienemmän teinin päältä, maaten nyt selällään sängyllä. ”Mä en oo nähny sitä aikasemmin. Varmaan joku uus.”

”Oh”, Bill sanoi välinpitämättömästi. Hän vilkaisi Andreasta sivusilmällä odottaen blondin tekevän siirron, jotta voitaisiin jatkaa siitä mihin jäätiin. Kun sellaista reaktiota ei tullut, Bill murahti ja kierähti Andreaksen päälle suudellen tämän niskaa. ”Ei jätetä tätä nyt kesken”, hän mumisi kultaiseksi ruskettunutta ihoa vasten.

Andreas sulki silmänsä päästäen kevyen voihkaisun ja taivuttaen selkäänsä, kun Billin sormet vaeltelivat alas hänen rintaansa pitkin ja vasten lantiotaan, vaarallisen läheltä hänen pakottavaa miehuuttaan.

Rehellisesti Andreas oli niin hetero kuin mies saattoi olla ja hänellä ei ollut minkäänlaista kiinnostusta muita poikia kohtaan. Mutta lukuvuoden aikana, kun hän oli sisäoppilaitoksessa, Mädchenissä käyminen usein vei liikaa aikaa ja osoittautui hankalaksi. Ja totta kai oli myös otettava huomioon se, että Bill sattui olemaan paljon paremman näköinen kuin suurin osa Mädchenin tytöistä. Puhumattakaan siitä, että Bill oli niin vitun paljon tiukempi ja tyydyttävämpi kuin kukaan muu tyttö.

Joten vaaleahiuksinen ei vastustellut, kun Billin vaeltelevat sormet avasivat hänen vyönsä ja pääsivät näppärästi sisälle.

-

Tom heräsi seuraavana aamuna ihan sattumalta kello 7:45. Jostain syystä hän avasi silmänsä sumeasti, suunsa vääntyessä alaspäin, kun hän vilkaisi kelloaan tajuten, että hänellä oli alle viisitoista minuuttia aikaa käydä suihkussa, pukeutua, syödä aamiaista ja ehtiä fysiikan luokkaan. Hän nousi valittaen lämpimien lakanoiden välistä ja otti lukujärjestyksensä.

1. Kehittynyt Fysiikka, Karahancı, C100
2. Kirjallisuus, Tobi, L234
3. Musiikki, Roth, A231
4. Orgaaninen Kemia, Hoffman, C163
5. Kehittynyt Matematiikka, Benzner, C135
6. 1900-luvun Euroopan Historia, Vagts, L174
7. Liikunta, Saki, Voimistelusali


Tom tuijotti listaa ilmeettömänä. Suoraan sanottuna hän oli vielä puoliksi unessa. ”C100? Missä vitussa se on?” hän mutisi. Hän katsoi taas kelloaan ja kiroili tajuttuaan, että oli katsonut lukujärjestystään tyhmänä yli viiden minuutin ajan. Hänen täytyisi jättää suihku väliin ja syödä aamiaista matkalla luokkaan, jos hänellä olisi mitään toivoa päästä sinne ajoissa.

Tomin toiveet valuivat kuitenkin pian hukkaan. Hän saapui luokkaan kaksikymmentä minuuttia myöhässä, löytäen viimein C-rakennuksen ja kiivettyään aina ylimpään kerrokseen asti, hän tajusi, että huone 100 oli pohjakerroksessa. Hän avasi fysiikanluokan oven puuskuttaen, otsa hikisenä, kravatti huonosti solmittuna - koska hän ei ollut ikinä käyttänyt sellaista – ja hänen bleiseri-kauluspaitayhdistelmänsä epäsiististi puettuna. Ainoa normaali asia hänen ulkonäössään oli hänen hiuksensa, koska hän oli päättänyt olla tottelematta ”ei hattuja” -sääntöä ja oli sonnustautunut tapansa mukaan lippikseen.

”Öö… Thomas Trümper?” Uhkea, blondi opettaja laski fysiikankirjansa pöydälle ja vilkaisi osallistujalistaa, pyyhkien sanan ”poissa” Tomin nimen kohdalta. ”Ole hyvä ja istu alas sekä avaa kirja sivulta kahdeksankymmentäkolme.”

”…Kirja?”

Gülcan huokaisi ja käveli toisella puolella luokkaa olevan kirjahyllyn luo ottaen esiin fysiikankirjan ja ojentaen sen Tomille. Hän loi poikaan rohkaisevan katseen, kun tämä otti sen yrmeästi etsien itselleen tyhjää paikkaa. Kaikki paikat luokassa olivat varattuja ja muutama poika tuijotti Tomia epäilevästi.

”Oh! Tuolla on yksi! Ihan Billin vieressä”, Gülcan osoitti hetken kuluttua.

Tomin silmät löysivät tyhjän pöydän laihan, kalpean ja mustahiuksisen pojan vierestä. Hänen silmänsä laajentuivat, kun hän tajusi tämän olevan toinen pojista, jotka hän oli yllättänyt edellisenä iltana rynnistämällä sisälle huoneeseen.

Bill näytti tunnistavan rastahiuksisen, sillä hänen kasvonsa kalpenivat Tom lähestyessä häntä. Tom jätti hänet huomioimatta ja päästi kevyen murahduksen, kun hän tiputti laukkunsa lattialle ja lysähti paikalleen katsomatta kertaakaan Billiin. Bill kurtisti kulmiaan uskoen anteeksipyynnön olevan paikallaan. Kun Tom ei huomannut Billin murskaavaa katsetta, Bill puuskahti ja kääntyi takaisin liitutaulua kohti ristien kätensä puuskaan. Hän oli pahalla päällä koko loppu päivän.

-

Päivän lopussa Tom ei halunnut tehdä mitään muuta kuin käpertyä sänkyynsä ja nukkua rauhallisesti seuraavan kuukauden ajan. Koko päivä oli ollut pelkkää kaaosta ja ainoa tunti, mistä hän nautti, oli musiikintunti.

Nyt hän oli pukuhuoneessa, riisumassa sotkuisesti tehtyä kravattiaan ja ryppyistä bleiseriään vaihtaakseen koulun urheiluasuun. Viimeisellä tunnilla oli liikuntaa ja Tom ajatteli sen olevan tarpeetonta, sillä hän tiesi olevansa hyvässä kunnossa eikä hänellä olisi lainkaan ongelmia.

Kun Tom avasi viimeisen napin paidastaan ja veti sen pois päältään, hän tajusi parin jätkän ällistelevän häntä. Hän otti nopeasti salipaitansa ja puki sen päälleen, välittämättä siitä, että raju liike sekoitti hänen lippiksensä. Hän ei pitänyt ajatuksesta, että muut miehet katselivat häntä sillä silmällä. Rastahiuksinen jäykisti olemuksensa ja tunsi kylmien väreiden menevän pitkin selkää, kun hänen kasvonsa tummenivat. Pojat, jotka olivat katselleet häntä, näyttivät tajunneen viestin ja kääntyivät nopeasti ympäri.

Tom huokaisi rukoillen, että kukaan ei katsoisi, kun hän alkaisi vaihtaa jumppahousuja päälleen. Siitä lähtien, kun hän oli keskeyttänyt Billin ja Andreaksen, Tomista oli tullut epäluuloinen Heisenbergin opiston poikia kohtaan. Hän ei ollut aivan varma siitä käyttäytyikö hän vainoharhaisesti, mutta kaikki pojat tuntuivat olevan hieman liian ystävällisiä toisiaan kohtaan. Hän olisi voinut vannoa, että kaksi poikaa hänen fysiikantunneilta, Georg ja Gustav, lähettelivät toisilleen jatkuvasti virneitä ja salaperäisiä hymyjä.

”Voi luoja, kun vihaan näitä tunteja!” Kimeä ääni kaikui pukuhuoneen läpi.

Tom katsahti ylös, jäykistäen olemustaan entisestään, kun hän näki Billin kävelevän sisään Andreaksen kanssa.

”Ei ne oo niin pahoja, Bill”, Andreas pyöräytti silmiään avaten samalla lokeronsa, joka oli vain viiden lokeron päässä Tomin omasta.

”No kyllä on!” Bill intti. ”Mun kynnet katkee!”

Tom melkein pilkkasi. Viimeksi kun hän oli kuullut kenenkään sanovan niin, oli luultavasti silloin kun hän oli katsonut Paris Hilton -spesiaalijaksoa televisiosta.

”Mut joo”, Bill sanoi, kun istahti penkille. ”Mä en aio vaihtaa vaatteita tänään. Siellä on liian kuumaa ja likasta.”

”Jos et vaihda vaatteita, Saki antaa sulle hylätyn”, Georg sanoi, kun käveli tämän ohitse.

”Mitä sitten?” Bill näytti kieltään, metallinen lävistys hohtaen, kun hän teki niin.

Juuri sillä hetkellä Saki astui ulos toimistostaan ja huusi tiukasti: ”Bill, jos et vaihda vaatteita, annan sinulle hylätyn.”

Bill kirosi, kun Saki katosi takaisin toimistoonsa. Bill, joka jakoi lokeron Andreaksen kanssa, veti urheiluasunsa esiin ja riisuutui vihaisesti, mumisten valituksia.

”No niin, neidit, tänään aloitamme harjoituksilla! Lähtee pikajuoksuilla! Jokainen asettautuu viiteen jonoon, jokaisessa jonossa on kuusi ihmistä, olettaakseni teistä jokainen osaa laskea. Jokainen jono on joukkue! Kun olette päässeet toiselle puolelle kenttää, juoksette takaisin ja seuraava lähtee. Viimeinen joukkue joutuu punnertamaan! Menkää, menkää!” Saki puhalsi pilliinsä saadakseen pojat liikkumaan nopeammin.

Toisessa ja kolmannessa jonossa Tom ja Bill päätyivät etummaisiksi. Bill asetti kätensä puuskaan ja teki kikattavia ilmeitä muille kuin kysyen: ”Voitteko uskoa, että olen oikeasti tekemässä tätä?

Saki puhalsi pilliinsä.

Tom otti niin nopean lähdön kuin pystyi, juosten niin kovaa, että hänen rastansa ruoskivat hänen selkäänsä. Siinä ajassa, kun hän oli päässyt toiseen päähän kenttää ja alkoi juosta takaisin, hän huomasi Billin olevan vasta melkein puolessa välissä matkaa. Tämä johtui siitä, että diiva käytti suloista aikaansa siihen, ettei astuisi lähellekään mitään ”ällöä.” Tarkoittaen ei ötököitä, ei likaa, ei mutaa, ei linnun kakkaa, ei rikkaruohoja, ei mitään. Hän astui vain vihreimmille ruohotupsuille, kuulemma koska hänen design-tennarit eivät kestä muuta.

”Hei ihan oikeesti, Kaulitz, mun isoäitikin juoksee nopeammin kuin sinä ja hän on pyörätuolissa!” Saki karjui nuoren perään.

Tietysti Billin joukkue oli viimeisenä valmiina. Sillä välin, kun joukkueen viisi muuta poikaa laskivat itsensä maahan ja alkoivat tehdä punnerruksia, Bill käveli sirosti Sakin luokse. Hän ilmoitti, ettei pystynyt punnertamaan, koska hänen ranteensa oli kipeä. Saki vastasi syvällä huokauksella ja, pudistaen päätään, käski Billin mennä muiden poikien joukkoon, kun he odottivat hävinneen joukkueen lopettavan punnerrusten tekemisen.

”No niin, neidit, nyt harjoitellaan jalkapalloa… Ei, ei amerikkalaista jalkapalloa”, Saki äyskähti amerikkalaiselle vaihto-oppilaalle, joka masentui välittömästi. ”Jakaantukaa kahdeksi joukkueeksi ja aloittakaa!”

Jotenkin Tom päätyi samaan joukkueeseen Billin ja Andreaksen kanssa, jotka seisoivat vierekkäin, kuiskaillen kiihkeästi. Bill kiersi kätensä vaaleahiuksisen pojan lantion ympärille painautuen tämän selkää vasten, ennen kuin hän puraisi tätä hellästi olkapäästä.

”Voi #\"¤2%! oikeesti”, Tom, joka oli katsellut heitä inhoavasti, sanoi kovaa. ”Hommatkaa huone.”

Bill löysensi otettaan Andreaksesta ja kääntyi katsomaan Tomia, rypistäen otsaansa ja vääristäen suutansa. ”Anteeks mitä?”

”Kyllä sä kuulit”, Tom ivasi. ”Hintti”, hän sylkäisi kääntyen poispäin.

Billin suu loksahti auki ja hän vilkaisi Andreasta, joka oli jäykistynyt. Päästäen toisen pojan kokonaan, Bill otti muutaman nopean askeleen Tomin taakse ja taputti häntä olkapäähän. Tom kääntyi ympäri, eikä Bill huomannut lyöneensä toista, ennen kuin hänen rystysensä sykkivät iskun voimasta.

Tom kaatui maahan, hänen päänsä nytkähti sivulle ja hänen leukaansa särki. Hän nosti katseensa Billiin, joka näytti yhtä järkyttyneeltä kuin Tomista tuntui. Ajattelematta sen kummemmin, Tom ärähti ja heittäytyi kohti Billiä, joka kiljahti kaatuen nurmikolle hänen mukanaan.

Tom karjui mielipuolisesti, huutaen kaikkia mahdollisia kirosanoja lyödessään allaan olevaa kalpeaa poikaa. Lyönnit iskeytyivät rintaan, vatsaan ja viimein kasvoihin, jättäen Billin kauniisiin kasvoihin ilkeännäköisen mustelman. Bill antoi samalla mitalla takaisin potkimalla ja raapimalla hysteerisesti, yrittäen kierähtää pois, mutta yritykset jäivät tuloksettomiksi, kiitos Tomin, joka istui tämän päällä tiukasti hajareisin.

Koko juttu kesti luultavasti noin kaksi minuuttia, kunnes Saki puhalsi raivokkaasti pilliinsä, työntäen muut pojat pois tieltään, jotta hän voisi repiä rastahiuksisen pois diivan päältä.

”Trümper! Kaulitz!” Saki kirkaisi, vetäen Tomin jaloilleen ja pitäen tätä tiukasti käsivarsista sillä välin, kun Bill kompuroi seisomaan.

”Se on hullu!” Bill henkäisi tarttuen ruhjeisiin kasvoihinsa ja koskettaen varovaisesti haljenneeseen huuleensa. Hän sihisi, kun näki verta sormessaan. ”Se paskiainen! Se ei #\"¤2%! kuulu tänne! Palaa takas sinne vitun slummiin!” hän huusi Tomille, joka murahti ja yritti kiemurrella irti Sakin otteesta.

”Nyt riittää!” Saki huusi ääni jyrähdellen uhkaavasti. ”Kumpikin teistä!” Pidellen Tomia yhdellä kädellä ja tarttuen toisella Billiin, Saki eteni vetäen molempia takaisin koululle. Molemmat vastustelivat ja jos Saki ei olisi ollut noin 190 senttimetrinen ja yli 113 kiloinen, olisi kahden vihaisen nuoren raahaaminen ollut mahdotonta. Saki käski muiden poikien pysyä kentällä sillä aikaa, kun hän vei Tomin ja Billin Bushidon luo.

Kun he olivat päässeet perille, Saki työnsi molemmat kovakouraisesti opinto-ohjaajan toimistoon, huokaisi ja paiskasi oven kiinni lähtiessään. Bushido nosti katseensa siitä, mitä ikinä olikaan ollut kirjoittamassa ja kurtisti kulmiaan, kun näki edessään kaksi veristä ja pahoinpidellynnäköistä poikaa.

”\"#!¤¤¤”, hän mutisi nousten ylös ja pudistaen päätään. Hän harppoi huoneen kulmassa olevan minijääkaapin luokse ja veti esiin kaksi jääpussia, heittäen ne kovaotteisesti Tomille ja Billille, ennen kuin vajosi takaisin tuoliinsa. ”Istukaa alas”, hän sanoi jäätävästi viitaten kahteen tuoliin työpöytänsä edessä.

Tom loi vastenmielisen katseen Billiin - johon tämä vastasi ilomielin samalla tavalla - ja lysähti toiseen tuoleista. Bill huokaisi ja painoi jään varovaisesti silmälleen, kun istui alas.

”Joten. Kuka haluaa selittää tämän?” Bushido murisi.

”Toi alotti sen!” Bill huusi välittömästi, osoittaen Tomia. ”Se vaan hyökkäs mun kimppuun ihan ilman syytä!”

”Älä #\"¤2%! valehtele!” Tom napautti. Hän katsoi Bushidoa. ”Tää runkkari tässä löi mua ensin!”

”Sä ärsytit mua!” Bill huusi. ”Sä haukuit mua hintiksi ilman syytä, senkin persereikä!”

”Sä käytännössä muhinoit sen toisen jätkän kanssa! Se oli ällöttävää!” Tom pudisti päätään inhoten vavahtaen muistolle. Hän kääntyi pois Billistä ja kertoi Bushidolle: ”Se oli aikeissa ottaa sen perseeseensä just sillä vitun paikalla.”

”Vedä käteen!” Bill sylki punastuen.

”Ei kiitos”, Tom mumisi yrittäen kohdistaa katseensa johonkin, mikä oli Billiä vastapäätä.

Bill muuttui punaiseksi kuin punajuuri ja ajattelemattaan ojentautui ja tönäisi Tomia kovakouraisesti. Tom nousi välittömästi ja nosti nyrkkinsä ilmaan.

”Hei, HEI!” Bushido huusi, nousten uudelleen seisomaan. Tom mulkoili häntä vihaisena ja istui takaisin tuoliin. Bushido huokaisi ja hieroi nenänvarttaan pudistaen päätään kahdelle vihaiselle pojalle edessään. Ja ihmiset ihmettelivät, miksi hän vihasi teini-ikäisiä niin paljon. ”Okei, sovitaan näin. Mua ei voisi kiinnostaa vähääkään se, mitä tapahtui. Sillä ei ole väliä, kuka aloitti sen tai mistä se alkoi, koska juuri kuulemani pohjalta päättelin… Että olette molemmat idiootteja!” Tom ja Bill tuijottivat häntä epäuskoisina. Bushido laiminlöi heidän katseensa ja jatkoi: ”Ja te molemmat idiootit saatte kaksi viikkoa jälki-istuntoa Jostin toimistossa. Lisäksi, seuraavana neljänä sunnuntaina te ilmoittaudutte talonmiehen huoneeseen ja otatte varusteet, mitä tarvitsette vessojen puhdistamiseen. Ymmärsittekö?”

Tom nyökkäsi hiljaisena, kun Bill asetti kätensä puuskaan ja puuskahti tuohtuneesti. ”En usko, että vanhemmillani on jotain mukavaa sanottavaa tästä”, hän sanoi.

En usko, että vanhemmillani on jotain mukavaa sanottavaa tästä”, Tom matki kitisevällä, erittäin kimeällä tytönäänellä.

”Vedä käteen”, Bill sanoi uudestaan vilkaisten syliinsä.

”No niin, riittää. Me ollaan valmiita täällä, joten te voitte poistua”, Bushido sanoi vihaisesti. Tom työnsi itsensä ylös tuolista ja harppoi ovelle, Bill takanaan. ”Ja te ette edes halua tietää, mitä tapahtuu jos löydän teidät samanlaisesta tilanteesta!” Bushido huusi heidän perään.

Ovi sulkeutui napsahtaen, kun nuoret olivat poistuneet. Bushido huokaisi syvään, vajosi yhä alemmas tuolissaan ja hieroi ohimoitaan. ”Vitun teinit”, hän mumisi.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://twitter.com/aadalol
ONGELMAJÄTE
New here ~
New here ~
avatar

Viestien lukumäärä : 15
Join date : 29.01.2011
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

ViestiAihe: Vs: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   5/2/2011, 17:44

Roommates

Myöhemmin sinä iltana Andreas makoili sängyllään, selaillen hajamielisesti Parfyymiä, tämänhetkistä novellia jota heidän piti lukea kirjallisuustunnillaan, ja Bill makasi hänen päällään kuljetellen sormiaan hänen valkaistuilla hiuksillaan.

”Ja nyt mun täytyy tuhlata neljä seuraavaa sunnuntaita siivoten vessoja sen slummiroskan kanssa! Ja kaks viikkoa jälki-istuntoa, taas sen kanssa! Siis tää on ihan paskaa. Mä vannon, että Bushido on tulossa hakemaan mua. Muistat sä sen kerran, kun–”

”Voi \"#!¤¤¤, Bushido”, Andreas voihkaisi ja nousi istumaan saaden Billin kierähtämään pois päältään ja luomaan murjottavan katseen häneen. Andreas ei tiennyt miten, mutta jotenkin Billin musta silmä sai tämän näyttämään entistä suloisemmalta ja antoi hänelle halun suojella mustatukkaista. Andreas värähti homomaisille ajatuksilleen, kun käveli huoneen poikki tarttuakseen takkiinsa. Hän melkein tunsi syyllisyyttä siitä, että joutui jättämään Billin yksin. ”Mä just muistin, että mun piti nähä Bushido… #\"¤2%!, kymmenen minuuttii sitte. Nähdään myöhemmin, okei?”

Bill murahti ja vilkutti, kun Andreas sulki oven ja juoksi alas aulaan päästen rakennuksen etuovelle ja vetäen sen auki. Hän juoksi kivipolun yli, pitkin nurmikon reunaa, noin neljä minuuttia päästen vihdoin hallinnon tiloihin. Hän huohotti haukkoen henkeään, ja marssi sisälle toivoen, että Bushido ei huutaisi hänelle turhan paljon.

”Olet lähes kaksikymmentä minuuttia myöhässä”, Bushido tiuskaisi, kun Andreas astui toimistoon nolostuneena.

”Olen pahoillani, herra Ferchichi”, Andreas mutisi.

”Sietäisitkin olla”, Bushido sanoi viitaten Andreakselle tuolia työpöytänsä edessä, jotta tämä istuisi alas. ”No niin, meillä on tärkeitä aiheita puheenaiheenamme, Schiller, joten ota mukava asento.”

Andreas kurtisti kulmiaan ja nojasi taaksepäin. Hän tiesi ihan tarpeeksi hyvin hankkiutuneensa ongelmiin todella useasti, mutta hän selvisi yleensä vain tuimalla katseella, eikä hän melkein koskaan joutunut kansliaan.

”No niin. Me molemmat tiedämme, että vihaan sinua”, Bushido aloitti.

”Jukra, kiitti paljon, opinto-ohjaaja”, Andreas pyöräytti silmiään.

”Hiljaa”, Bushido sanoi tiukasti. ”En vihaisi sinua, jos et viettäisi aikaasi…” hän avasi laatikon ja selasi kansioita läpi, kunnes näki nimen ”Schiller, A.” ja luki listasta: ”Tästä alkaa. Lähes kaikkia mahdollisia huumeita, tupakointia kampuksella, kännissä luokkaan saapumisia, vierailuja Mädchenissä - tyttöjen sisäoppilaitoksessa - joka toinen viikko. Okei, myönnetään, olet \"#!¤¤¤ lapsi. Kuitenkin”, Bushido työnsi kansion takaisin laatikkoon ja sulki sen kovaäänisesti. ”Kiitos sun keskivertoa korkeamman keskiarvosi, sä saat tehdä tän kaiken paskan ilman seurauksia. Rehtori on liian kiireinen nuollessaan persettäsi ja imarrellessaan täydellisiä arvosanojasi, joten sä saat tehdä mitä vittua sä haluatkaan. Vai mitä?”

”Joo…” Andreas nyökkäsi hitaasti ihmetellen, miksi Bushido tuhlasi aikaansa kertomalla itsestäänselvyyksiä.

”Ja mä vihaan sua, koska vaikka sut olisi pitänyt erottaa jo ensimmäisen lukukautesi jälkeen, mitä, kolme vuotta sitten, en pysty tekemään mitään. Mutta”, Bushido sanoi viimeisen sanan häijysti, hänen ilonsa kasvaessaan Andreaksen pelokkaan ulkomuodon myötä. ”Katsopas, mitä minulla on täällä, Schiller.” Hän penkoi pöydällään olevia papereitaan ja veti esiin kaksi arkkia heittäen ne blondin eteen.

Andreas kurtisti kulmiaan ja nojasi eteenpäin. Hän tunnisti ne kahdeksi viimeisimmäksi kokeekseen, mitä hän oli tehnyt: toinen matematiikassa ja toinen historiassa. Historian kokeen päällä luki punaisella kynällä ja suurella käsialalla kirjoitettuna ”55 % - hylätty”. Matematiikan koe oli vielä pahempi muodostaen lihavan ”22 % ”. Hän muisti varsin hyvin noiden kahden kokeen reputtamisen – iltana ennen matematiikan koetta Bill oli valvottanut häntä, koska hän oli halunnut kokeilla uusia asentoja, jotka oli nähnyt ostamassaan Cosmopolitanissa. Historian kokeensa Andreas oli reputtanut, koska kokeeseen kertaamiseen tarkoitetun tunnin aikana Bill oli runkannut häntä pöydän alla. Tietenkin hänellä oli ollut vaikeuksia historiantuntiin keskittymisessä.

”Joo, mä reputin kaks koetta. Mitä sitten?” Andreas yritti peittää hermostuneisuuden äänessään.

”Katsos, se ei haittaa, jos sä saat paskan arvosanan aina silloin tällöin, mutta nuo kaksi olivat erittäin paskoja. Ne ovat niin paskoja, että he ovat laskeneet kallisarvoista keskiarvoasi. Lisäksi, sinut on syrjäytetty. Et ole enää koulun ykkösoppilas, sinut on korvannut Jimi Ochsenknecht.”

Andreaksen silmät olivat laajentuneet ja hän näytti siltä kuin pyörtyisi millä hetkellä tahansa. ”J-Jimin arvosanat on parempia kuin mun?” hän henkäisi. Hänen egonsa oli pahasti mustelmilla. Hän ei ollut vain tottunut olemaan koulunsa paras oppilas, mutta että tuon tittelin oli häneltä riistänyt yksi hänen eniten vihaamistaan ihmisistä: Jimi Ochsenknecht.

”Aivan niin”, Bushido mulkoili. Hän nautti aivan liikaa nuoren epätoivosta. Juuri nyt Bushido oli saavuttanut uuden tason pahuudessa. ”Nyt kun sulla ei ole rehtoria suojelemassa, kerro mulle, mikä estää mua erottamasta sua juuri tällä samaisella hetkellä?”

Andreas nielaisi äänekkäästi, hänen aataminomenansa pomppien ylös ja alas melkein kivuliaasti.

Bushidon ilo näytti katoavan ja hän näytti tuimalta. ”Se, mikä pitää minut erottamasta sinua, on David Jost.”

Andreas hengähti jälleen.

”Joo, joo”, Bushido pyöräytti silmiään. ”Jost on vakuuttanut hallinnon antamaan sinulle uuden mahdollisuuden. Joten sun on parempi nostaa arvosanojasi, Schiller, koska sä olet helvetin lähellä erottamista.”

”Ky-kyllä, herra”, Andreas änkytti liian kiitollisena muodostaakseen kunnollisia sanoja.

”Jost myös uskoo vakaasti, että asuintoverisi, Bill Kaulitz, saattaa olla se häiriötekijä, minkä takia reputit niin surkeasti”, Bushido jatkoi. Hän oli – tietenkin – oikeassa ja Andreas jähmettyi uudestaan. ”Joten, kun pääset takaisin huoneeseesi, kerro Billille, että tämän täytyy muuttaa käytävän toiselle puolelle, huoneeseen 12A. Tällä hetkellä siellä on vain yksi asukas, mutta kaksi sänkyä, joten Billin luulisi olevan helppo muuttaa ja sinä olet vapaa kaikista… häiriötekijöistä.” Bushido tiesi tarpeeksi hyvin, että Andreas ja Bill harrastivat yhdessä seksiä – se mitä Tom oli kertonut aikaisemmin päivällä, oli vahvistanut hänen epäilyksensä.

”Mä en oo ihan varma siitä, että Bill riemastuu tästä”, Andreas mutisi. ”Hän saattaa jopa aiheuttaa jonkun kohtauksen.”

Bushido pudisti päätään. Kahdessa lyhyessä kuukaudessa Billin kohtauksista oli tullut valitettavan kuuluisia Heisenbergin opistossa. Viimeisin oli tapahtunut noin kaksi viikkoa sitten, kun Bill oli heittänyt keittonsa keittiötyöntekijän päälle, koska ”ruuassa oli liikaa tyydyttyneitä rasvahappoja”.

”Hyvä on, tulen mukaan vakuuttamaan hänet”, Bushido murahti työntäen tuoliaan taaksepäin, jotta pääsisi ylös ja seuraamaan Andreasta ulos toimistosta.

-

”EI!”

”Bill, rauhoitu…”

”Ei, mä en muuta pois, en, en, en!” Bill kirkaisi. Andreas yritti luoda häneen rauhoittavia katseita ja kurottautua eteenpäin, mutta Bill kynsi hänen kättään huutaen. ”Mä en muuta pois ja oon takuulla kirottu, jos asun sen valkosen törkykasan kanssa koko loppuvuoden!”

Bushido katseli tapahtumia ovenkarmiin nojaillen, hänen kärsivällisyytensä haihtuen, kun Franck-rakennuksen pojat kasaantuivat huoneen 12B ovelle nähdäkseen, mitä tapahtuu.

”Bill, tämä on välttämätöntä!” David oli ilmestynyt paikalle ja puski itseään poikalauman läpi päästäkseen häneen vihaisia mulkaisuja luovan Bushidon vierelle. David huokaisi ja käveli huoneeseen poimien Billin Louis Vuitton laukut ja vetäen ne ulos, välittämättä Billin tyrmistyneestä ilmeestä. Kaikki tiesivät, että Bill säilytti kaikki vaatteensa matkalaukuissaan, koska hänen mielestään koulun varustukseen kuuluvat kaappi ja hyllykkö olivat ”ällöjä”.

David raahasi matkalaukut käytävän poikki ja avasi Tomin huoneen oven. Tom retkotti sängyllään ja kirjoitteli jotain vihkoonsa. Tom näki hänet ja nousi istumaan.

”Mitä tapahtuu?” Hän kurtisti kulmiaan huomatessaan matkalaukut Davidin jaloissa.

”Mitä, oletko kuuro?” David kysyi epäuskoisena.

Tom kohautti olkiaan ja osoitti iPodiaan ja kuulokkeitaan. Hän oli kuunnellut Jay-Z:tä täydellä äänenvoimakkuudella ja ollut autuaan tietämätön käytävällä olleesta kriisistä. Hän nykäisi kuulokkeet korvistaan ja sillä hetkellä kimeä kirkaisu kantautui hänen korviinsa. Tom kurtisti kulmiaan tajuten äänen olleen peräisin Billistä. Hän tiesi, että kellään koulun pojista ei olisi Louis Vuittonin laukkuja, paitsi Billillä.

”Oi ei, ei, ei”, Tom sanoi nopeasti nousten ylös. ”Älä vaan sano…”

”Toivon, ettei huoneen jakaminen haittaa sinua. Pahoittelen, ettei se voinut pysyä yksiönä pitkään, mutta tämä on kaikkien parhaaksi.”

”Bill ei muuta tänne!” Tom huusi.

”Tom, kiltti. Minun ei tarvitse käsitellä vielä toista huutavaa teiniä”, David hieroi otsaansa.

Tom sihisi yrittäen saada Davidin muuttamaan mielensä, mutta hän oli erittäin itsepäinen ja kieltäytyi antamasta periksi. Aivan kuin Bill. Huoneessa 12B Bill oli tarrautunut kaapin oveen ja roikkui siinä vain kynsillään, huutaen keuhkojensa täydeltä. Bushido piti hänen lantiostaan kiinni vääntäen häntä irti. Huolimatta hänen tukevasta ja lihaksikkaasta ulkomuodostaan, Bushido oli yllättynyt pienen ja laihan Billin voimista. Hänellä meni reilut viisi minuuttia repiä hänet irti ja kantaa käytävään. Andreas katseli tapahtumia avuttomana, ei aivan varmana siitä, pitäisikö hänen olla pahoillaan Billin puolesta vai hävetä häntä.

-

Tom makasi sängyllään, kädet pään alla ja vihainen ilme kasvoillaan. Hän nukkui alasängyssä ja Bill yläsängyssä. He eivät olleet sanoneet halaistua sanaakaan toisilleen sen jälkeen, kun Bill oli pakotettu muuttamaan. Ilmapiiri huoneessa oli niin kireä, että rauhanturvaaja David oli poistunut huoneesta sen jälkeen, kun Bill oli saanut purettua tavaransa. Lopulta Bill sanoi jotain Tomille, kun kiipesi tikkaita pitkin yläsänkyyn: ”Mä toivon, että tää sänky tippuu sun päälle yön aikana ja tukehduttaa sut.” Tom ei ollut kovin tyytyväinen.

Nyt huoneessa vallitsi kuolemanhiljaisuus Tomin keskittäessä edelleen kaiken vihamielisyytensä yläpuolellaan vallitsevaan näkymään: Billin sängyn puinen alusta. Pian hänen silmäluomensa alkoivat tuntua raskailta ja hänen mielensä alkoi lipua kohti unen pimeyttä, mikä tuli helpotuksena, koska edellinen päivä oli ollut yksi hänen elämänsä uuvuttavimmista.

Juuri kun Tom oli nukahtamaisillaan, hän kuuli kevyen ähkäisyn. Hänen silmänsä aukesivat välittömästi ja hän nousi hitaasti istumaan, lakanoiden kahistessa hänen ympärillään. Oli hiljaista. Päätettyään, että hän varmasti oli vain kuvitellut kaiken, Tom anoi itsensä kaatua takaisin makuulle. Sekunteja myöhemmin hän kuuli toisen ähkäisyn, mihin oli tällä kertaa sekoittunut voihkaus.

”Mitä vittua?” Tom mumisi, kierähtäen pois sängyltään. Hän tiesi sen olevan Bill, mutta kiivetessään ylös puisia tikkaita pitkin, hän ei osannut odottaa näkevänsä hänet retkottamassa sängyllä, pää käännettynä taakse, suu avonaisena ja silmät yhteen puristettuina, kun hän tyydytti itseään. Tomin silmät laajenivat, kun hän jähmettyi paikoilleen katsoen Billin käden näppäriä liikkeitä hänen ohuiden flanelliyöhousujen sisällä.

”Voi luoja, kyllä”, Bill huokaisi. Hänen huulensa liikkuivat pienesti, metallinpilkahduksen näkyessä vaimeassa kuunvalossa. Hän taivutti selkäänsä nostaen itseään hieman ylös patjasta ja parkaisi. Pisara hikeä vieri pitkin hänen otsaansa, kun hän tuli yllättäen. Tom nielaisi eikä pystynyt hallitsemaan katsettaan, joka harhaili kohti märkää kohtaa Billin yöhousuissa. Billin ohut, kalpea käsi tuli pian esiin pyjamahousuista, peittyneenä siemennesteeseen. Tom henkäisi näkymälle päästäen irti tikkaista. Hänen suustaan vapautui kovaääninen litania kirosanoja, kun hän lensi perseelleen.

Billin silmät lennähtivät auki ja hän nousi istumaan, pyyhkien tahraisen kätensä nopeasti peittoon. Hän katseli ympärilleen raivoisasti ja hänen suunsa loksahti auki, kun hän näki sen olevan Tom, joka nosti itseään varovaisesti ylös lattialta.

”Mitä helvettiä sä teet?” Bill vaati tietää, hänen kasvonsa punehtuen, kun hän tajusi Tomin nähneen, tai ainakin kuulleen, mitä oli tapahtunut.

”En mitään”, Tom vastasi nopeasti hiljaisella äänellä. Hän nousi ylös ja hieroi arkaa kohtaa perseessään, ennen kuin kiipesi takaisin patjalleen, vetäen peitteet päälleen. Hän kääntyi seinää kohti kiroillen mielessään, kun tunsi peniksensä jäykistyvän. ”#\"¤2%!”, hän sihisi liikuttaen kätensä alaspäin tarttuakseen seisokkiinsa, voihkaisten tuntiessaan teon tuottavan vain hieman helpotusta ja aiheuttaen kihelmöintiä hänen selkäänsä pitkin. Hän ei edes vaivautunut miettimään, miksi hän oli kovana – hän vain oli.

Hän ei edes kuullut Billin kiipeävän tikkaita pitkin alas ja laskeutuvan sulavasti jaloilleen.

”Sä keskeytit mut jo kerran aikasemmin, mut tällä kertaa mä haluan #\"¤2%! anteekspyynnön”, Bill murisi asettaen kätensä lantiolleen, kun hän mulkoili vihaisesti Tomia, joka oli selkä häntä kohti kääntyneenä.

”Häivy”, Tom napautti.

Bill rypisti otsaansa ja kohotti kulmaansa. Tomin ääni kuulosti jännittyneeltä ja näytti siltä kuin hän olisi tehnyt pieniä, nopeita liikkeitä peiton alla.

”Tom?” Bill oli yhtäkkiä huolestunut. Hän oli huolissaan siitä, että Tom oli lyönyt päänsä ja aiheuttanut itselleen jonkinlaisen aivovamman. Tietenkään Bill ei ollut huolissaan Tomista, hän oli huolissaan siitä, että häntä syytettäisiin. ”Eihän sulla oo aivotärähdystä, eihän?”

Tom päästi lyhyen naurahduksen oikaisten itsensä täyteen pituuteensa, kääntääkseen päänsä Billiä kohti.

”Ei, senkin älykääpiö. Mä tipuin perseelleni, en päälleni”, Tom sanoi ilkeästi saaden Billin punastumaan.

”No anteeks, että olin huolissani susta!” Bill tiuskaisi puristaen kätensä nyrkkeihin. ”Mikä on muuten melko yllättävää mulla, huomioiden sen, että sä oot mulle kaks anteekspyyntöä velkaa.”

”Bill, voisitko sä vaan #\"¤2%! jättää mut rauhaan?” Tom sihisi. Hän yritti todella, todella kovasti runkata, mutta Billin ärsyttävä valitus teki siitä erittäin hankalaa.

”Mitä helvettiä sä muuten teet?” Billin silmät mukautuivat pimeään ja hän kohdisti katseensa Tomiin, huomaten hänen tummanvaaleat rastansa, huulilävistyksen ja mukavasti ruskettuneen ihon. ”Tom? Tom!” Bill ojensi kätensä eteen ja tarttui Tomin olkapäähän. Tom säpsähti ja henkäisi, päästäen kovaäänisen voihkaisun. Bill räpytti silmiään ja tuijotti laskien päässään kaksi plus kaksi. Hänen silmänsä laajenivat ja hän astui askeleen taaksepäin.

”Sä olit masturboimassa?!” hän kysyi lausuen sanan ”masturboida” sihisten vihaisesti.

”Älä käyttäydy niin ku et ois itte just tehny samaa.” Tom kierähti selälleen, vartalo velttona mielihyvästä ja helpotuksesta. Hänen sanansa olivat laiskoja ja hitaita, ja hän vilkaisi Billiä, joka katseli häntä tarkkaavaisesti. ”Nyt jos sä viitsisit lopettaa mun riisumisen sun silmilläs, mä haluaisin nimittäin nukkua”, Tom lisäsi ivallisesti kierähtäen takaisin seinää kohti.

Bill murisi, tuntien itsensä hermostuneeksi, ja vastasi: ”Joo, ihan ku mä oisin kattonu sua enemmän ku oli tarpeen. Mähän aion tuhlata seuraavat kaks viikkoa olemalla sun lähellä, enkö vaan?” hän valitti ja kiipesi tummia, puisia tikkaita pitkin takaisin sänkyynsä, päästen takaisin peittonsa alle ja haudaten päänsä tyynyn alle.

Tom ei vastannut. Hän kuunteli tarkkaavaisesti ääniä, joita patja päästi aina, kun Bill vaihtoi asentoaan. Bill päästi muutaman väsyneen voihkauksen ja lopulta hiljentyi kokonaan ja Tom pystyi kuulemaan vain hänen kevyen hengityksen.

Tom huokaisi ja sulki silmänsä. Nyt, kun hän pystyi taas ymmärtämään ajatuksiaan, hän yritti selvittää, mikä oli saanut hänet niin kiihottuneeksi niin nopeasti. Hän ei saanut vastausta mieleensä, joten päätti käydä nukkumaan ja selvittää sen huomenna.

--

B/N: Ouu, mahtava osa! En oikeen tiiä olisko pitäny itkee vai nauraa, mut silti yritin betaa tän kunnolla. Toivon, et onnistuin siinä edes jossain määrin. Mun mielestä siellä ei ollut kuin yksi pieni virhe. Voin olla toki väärässäkin! Mut mäki jätän kommentit teille. Jatka vaan suomentamista! : )
Takaisin alkuun Siirry alas
http://twitter.com/aadalol
ONGELMAJÄTE
New here ~
New here ~
avatar

Viestien lukumäärä : 15
Join date : 29.01.2011
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

ViestiAihe: Vs: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   5/2/2011, 17:46

4. Sneaking Out

Ensimmäinen jälki-istuntopäivä oli ollut aivan kamala. David yritti pitää kaverisuhdettaan poikien kanssa yllä rankaistessaan heitä samalla. Tuloksena hän hymyili käskiessään poikia raatamaan. Tom ja Bill eivät olleet kovin tyytyväisiä.

Nyt oli keskiyö ja he olivat palanneet huoneeseensa. Bill makasi yläsängyssä yrittäen nukkua, kun Tom istui pöydän ääressä yrittäen raivokkaasti saada Gülcanilta saamansa mahdottoman fysiikantehtävän valmiiksi.

”Voi #\"¤2%! oikeesti, mee nukkumaan!” Bill tiuskaisi nousten istumaan, kun Tom oli päästänyt kovaäänisen litanian kirosanoja.

”Turpa kiinni”, Tom sanoi takaisin surutta kumartuen oppikirjansa ylle ja laskien päänsä käsiensä varaan.

Bill siristeli silmiään hämärässä valossa ja tarkasteli kotitehtävää, virnistellen ilkeästi huomatessaan sen olevan täynnä virheitä, mikä oli erityisen noloa, koska se oli yksi helpoimmista käsitteistä, mitä he olivat oppineet.

”#\"¤2%!, #\"¤2%!, #\"¤2%!”, Tom sihisi kumittaen, mitä oli juuri kirjoittanut. Hän oli niin epätoivoisen pihalla fysiikan tunneilla, ja hän tiesi tarpeeksi hyvin koulun käytännön fysiikan arvosanan ylläpitämisessä. Tom ei ollut mikään hännystelijä, joka halusi pysyä opettajien hyvällä puolella, mutta hänet on erotettu kahdesta muusta koulusta ja torjuttu yhdestä toisesta yksityiskoulusta. Hänen viimeinen mahdollisuutensa oli Heisenbergin opistossa ja jos hän reputtaisi, Jorg olisi vain iloinen lähettäessään hänet sotilaskouluun. Tom voihkaisi ja sulki silmänsä kallistuen eteenpäin ja lepuutti päätään kirjoituspöydällä.

Bill kurtisti naamaansa. Hän luuli nauttivansa nähdessään wannabe gangstan kärsivän, mutta se alkoi vaikuttaa jo liian säälittävältä. Hän huokaisi ja pudotti peiton päältään, kiiveten alas pieniä, puisia tikkaita pitkin, kunnes laskeutui jalkojen osuen peitettyyn lattiaan. Hän käveli Tomin taakse ja tarttui lyijykynään, taputtaen tämän korvaa kahdesti.

”Mä aion selittää tän vain kerran, joten keskity”, Bill sanoi tiukasti. Tom nousi istumaan kurtistaen kulmiaan ja näyttäen olevansa erittäin epäluuloinen Billin aikeista. Bill jätti sen huomioimatta ja alkoi selittää. ”Epätarkkuusperiaate on luultavasti Heisenbergin tunnetuin teoria. Se on aika helppo ymmärtää. Yksinkertasesti selitettynä se ilmoittaa, kun sä yrität paikantaa hiukkasen pienessä tilassa, jolloin hiukkasen liikemäärä muuttuu epätarkaksi, joten hiukkasen liikemäärän mittaustuloksestakin tulee epätarkka. Tajusitko?”

Tom avasi suunsa valmistautuen pilkkaamaan Billiä ja syyttääkseen häntä yrityksestä opettaa väärää tietoa, jotta hän reputtaisi ja joutuisi ulos tunneilta. Mutta hänen mielensä työskenteli Billin sanojen ympärillä ja hän räpytti, yhtäkkiä kaikki epätarkkuusperiaatteessa oli järkevää.

Mutta hän ei ollut aivan valmis ilmaistakseen kiitollisuutensa, vaan sen sijaan murahti tempaisten lyijykynän takaisin Billin kädestä ja käytti sitä osoittaakseen seuraavaa käsitettä.

”Entä matriisitaulukko?”

Bill huokaisi pyöräyttäen silmiään ja asettaen kyynärpäänsä nojaamaan pöytää vasten, hänen olkapäänsä koskettaen Tomin omaa, kun hän alkoi puhua. Tom nyökkäsi Billin sanojen upotessa hänen tajuntaansa. Jokaisella sanalla, joka tuli tummatukkaisen pojan suusta, Tomin luottamus huomisen kokeen läpäisemiseen kasvoi.

Tom kääntyi katsomaan Billiä, kun tämä jatkoi fysiikan teorioiden selittämistä. Billillä oli yleensä vahva, musta silmämeikki ja hänen hiuksissaan oli lakkaa naurettavan paljon, mutta hän oli hankkiutunut eroon kosmetiikasta yön ajaksi, mitä Tom ei ollut huomannut. Ilman sitä paksua meikkikerrosta Bill ei enää näyttänyt niin paljoa maskuliiniselta naiselta, vaan enemmänkin naiselliselta mieheltä. Hänen nenänsä pehmeässä mutkassa, hänen vaaleanpunaisissa, mököttävissä huulissaan ja hänen pienesti suipossa leuassaan oli jotain tyttömäisen kaunista.

”Tajusit sä kaiken?” Bill keskeytti Tomin ajatusjuoksun ja käänsi päätään sivuttain niin, että hänen kasvonsa olivat Tomin kasvojen vierellä noin kahden tuuman päässä, heidän olkapäänsä nyt painautuen toisiaan vasten. Bill nojasi erityisen lähelle muistuttaakseen häntä kaikesta, mitä oli selittänyt. Hän näytti olevan tietämätön heidän läheisyydestään.

Tom taasen, nielaisi, hänen silmänsä jotenkin tuijottaen suoraan Billin hunajanvärisiin, kun samalla keräili muistiinsa pieniä yksityiskohtia Billin kasvoista. Hän laski jokaisen luomen ja huomasi jopa pienen karvan sojottamassa Billin leuassa, siitä kohdasta tämä oli ilmeisesti unohtanut ajaa partansa.

”J-joo. Kiitti”, Tom siirsi tuoliaan nopeasti kauemmas säikähtäneenä siitä, miten paljon hän oli kiinnittänyt huomiota Billin kasvoihin. Bill räpytteli silmiään hämmentyneenä, hieman yllättyneenä siitä, että Tom oli edes vaivautunut kiittämään häntä, ja kohautti olkiaan suunnaten takaisin sänkyynsä. Hän pisti jalkansa tikapuiden ensimmäiselle askelmalle, kun kuuli kaksi nopeaa koputusta ovelta.

”Kuka helkkari?” Bill mumisi avaten oven. Hänen kasvonsa kirkastuivat, kun hän näki, kuka oli ovella. ”Andi!” Bill kiljahti heittäen kätensä toisen pojan kaulan ympärille.

Andreas virnisti ja taputti Billin selkää, ennen kuin vilkuili ympäri huonetta ja huomasi Tomin katselevan heitä levottomasti. Andreas vetäytyi Billin takertuvasta otteesta ja astui askeleen taaksepäin virnuillen leveästi.

”Georg sai salakuljetettua mäyräkoiran”, hän sanoi ylpeänä.

”Niinkö?” Bill sanoi piristyen.

”Joo. Se oottaa mua, ennen ku se alkaa juoda niitä Gustavin kanssa, mut mä aattelin pyytää sua mukaan, hyvittääkseni sen… no sä tiiät”, Andreas raahautui pois tuijottaen kenkiään. Hän ei ollut koskaan ollut rakastunut Billiin, mutta tunsi hieman syyllisyyttä siitä, että Bill oli kirjaimellisesti pitänyt pakottaa ulos 12B:stä.

Billin mieli näytti ajautuvan samaan ajatukseen, ja hän mulkaisi Andreasta ristien kätensä rintakehälleen.

”Mä oon yhä vihanen sulle”, hän puuskahti. ”Joten mä en aio huomioida sua koko aikana.”

Andreas kohautti olkiaan. Bill ei ollut koskaan ollut hänelle mitään muuta kuin hyvä pano ja joku, jolle joskus puhua, joten häntä ei kiinnostanut, jos hän loukkasi toisen tunteita vai ei, hän oli mukava vain lievittääkseen omaa syyllisyydentunnettaan.

Kuitenkin Bill oli vakuuttunut siitä, että Andreas oli mielettömän rakastunut häneen, mutta piti tunteensa piilossa. Hän tunsi olonsa hermostuneeksi tämän takia ja alkoi suunnitella, miten saisi Andreaksen intohimon jälleen heräämään. Ja mikäs sen parempi tapa saada pojan huomiota kuin saada hänet mustasukkaiseksi?

”Tom”, Bill sanoi yllättäen, astellen kauemmas Andreaksesta tarttuakseen Tomin kädestä. ”Mikset sä tulis mukaan?” Hän vilkaisi taakseen yrittäen nähdä Andreaksen reaktion.

Andreas ei ollut moksiskaan ja kohautti olkiaan. ”Eiköhän niillä oo tarpeeks kaljaa, jos haluut tuoda sen mukanas.”

Bill kurtisti kulmiaan selvästi pettyneenä ja katsoi Tomia, joka oli vetänyt kätensä vapaaksi otteesta ja oli juuri aikomassa vetää paitansa pois, valmistautuen sänkyyn menoon.

”Ehkä joku toinen kerta”, hän mutisi.

”Mitä? Et sä tuu?” Bill laski kätensä lanteilleen. Tehdään-Andreaksesta-mustasukkainen ei toimisi, jos Tom ei osallistu.

Tom loi häneen ankaran katseen. ”On myöhä. Huomenna on koe ja Jost on luultavasti vahtimassa käytävällä.” Rehellisesti hän ei juuri välittänyt kokeesta, mutta hän oli oikeasti todella huolissaan kiinni jäämisestä. Kiinnijääminen tarkoittaisi erottamista, mikä tarkoittaisi sotilaskouluun lähettämistä.

Bill huomasi tämän ja tuhahti. ”Sä? Huolehdit kiinnijäämisestä? Jumalauta, vaikka sä pukeudut ja käyttäydyt noin, sä oot todellinen raukkis.”

Tom kohdisti tiukan katseensa Billiin. ”Painu vittuun. Mitä jos mä haluun nukkua? Ehkä mä haluun käyttää mahollisuuteni saada hieman rauhaa sillä välin, kun sä oot poissa?”

”Sä sait aivan takuulla rauhaa äsken, kun mä olin ihan sun vieressä noin kaks minuuttia sitte”, Bill hymähti.

”Paskat”, Tom vähätteli kuulostaen varmemmalta kuin tunsi.

”C’mon, siitä tulee hauskaa! Et sä haluu juoda? Saada ystäviä? Jos tiiät, mitä se ees tarkottaa”, Bill turvautui valittamiseen.

Tom voihkaisi. ”Jos sä pidät turpas kiinni, mä harkitsen asiaa.”

Bill virnisti suuresti ja teki sulkemisliikkeen suunsa ylitse nyökkäillen. Tom pyöritti silmiään ja veti paitansa takaisin päälleen pohtien, josko hän oli kuvitellut Billin tyytymättömän ilmeen katoavan.

-

”No niin, miehet. Tänä iltana me juomme”, Georg ilmoitti avaten korkin ensimmäisestä oluestaan, ennen kuin kilisti sitä muiden pulloja vasten. ”Me juomme… uudelle ystävyydelle!” Hän kohotti pullonsa Tomia kohti, joka kohotti omansa puolihuolimattomasti.

”Meidän pitäis juoda paremman syyn takia”, Andreas mutisi. ”Siis mä tarkotan, että tää on aika köyhää. Me vaan istutaan ja juodaan. Ihan ilman syytä. Sitten keskellä yötä me painaudutaan toisiamme vasten taskulampun kanssa, ihan ku joukko viisvuotiaita pyjamabileissä.”

”Mä en tiiä, kuinka moni viisvuotias juo Heinekeniä”, Gustav huomautti ärsyttävällä viisas-ihminen äänellään.

”Oikeestaan, Andi on musta oikeessa”, Georg sanoi ärsyttävästi, taputtaen vaaleaverikön olkapäätä. ”Meidän täytyy maustaa tätä jotenki. Ehdotuksia?”

”Pelataan ’En ole koskaan’”, Bill ehdotti. ”Se on helppoa. Jokanen sanoo jotain, mitä ei oo tehny, ja jos joku on tehny sen, tekijä joutuu ottamaan huikan. Saadaan nähä, kenellä on eniten kokemusta”, hän lisäsi iskien silmää.

”Kokemusta missä?” Tom pyöritti silmiään. ”Munan imemisessä? Koska siinä tapauksessa kaikki täällä, paitsi sä, olis ihan kännissä noin viidessä minuutissa.”

Kaikki pojat – paitsi Bill, joka punastui – tirskuivat kovaäänisesti. Bill huokaisi kovaäänisesti ja löi Tomin käsivartta.

”Älä oo röyhkee!” hän sanoi näyttäen kieltään, metallipallo kiiltäen taskulampun heikossa valossa. ”Mä alotan!” hän taputti innoissaan käsiään. ”Mä en oo koskaan… um… öö… oikeesti, mitä mä en oo tehny?” hän pohti hetken aikaa, kunnes tajusi tehneen suunnilleen kaiken likaisen, mitä voi kuvitella. ”Hitto, mä taidan tulla känniin tosi nopeesti, enkö vain?”

”Luultavasti”, Tom yskäisi. ”Mä en oo ikinä ottanu perseeseen.”

”Vau, mikä tapa rikkoa jää”, Andreas nauroi, kun Bill otti huikan.

Gustav loi merkitsevän katseen Georgiin, joka kieltäytyi ottamasta huikkaa suojellakseen miehistä ylpeyttään. Georg selvitti kurkkuaan jättäen Gustavin syyttävän katseen huomiotta ja sanoi nopeasti: ”Mä en oo ikinä viuhahtanu.”

Kaikki muut paitsi hän, ottivat huikan.

”Oikeesti, se oli joskus kutosella”, Andreas pyöritti silmiään. ”Mä en oo ikinä kokeillu naisten alusvaatteita.”

Bill otti huikan. Tom kavahti kuvitellen Billin pinkeissä pitsistringeissä. Hän vavahti rajusti miettien, miksi hänen mielensä oli keskittymässä siihen kuvaan ja tarkastella joka ikistä yksityiskohtaa.

Ilta jatkui, ja kuten odotettua, ei väliä kuinka hulluja ja naurettavia asioita pojille tuli mieleen, Bill oli onnistunut tekemään joka ikisen niistä. Näköjään hän oli elänyt hyvin kiireistä elämää. Noin puolessatoista tunnissa hän oli romahtanut lattialle, taskulampun valaistessa kasvojen varjoja ja silmäpusseja, hänen leukansa nykien selvästi.

”Meidän pitäis ehkä lähtee takasin”, Andreas sanoi huomaten, että kello oli jo melkein kaksi. ”Huomenna on se fysiikan koe.” Hän irvisti ajatellen, että ehkä juomapelien pelaaminen suurta koetta edeltävänä iltana ei ollut sittenkään mikään viisas idea. Loppujen lopuksi, jos hän menestyisi kokeessa, hänellä olisi mahdollisuus saada tittelinsä viisaimpana oppilaana takaisin Jimiltä ja pelastaa perseensä erottamiselta. ”Mä lähen nytte. Nähään myöhemmin.” Hän nousi ylös ja lähti.

”Mekin taidetaan lähteä”, Bill mutisi kompuroiden jaloilleen. Tom nousi seisomaan hänen mukanaan ja Bill tarttui hänen käteensä saadakseen tasapainonsa takaisin. Hän kääntyi Tomia kohti: ”Mee sä edeltä huoneeseen, mun täytyy käydä kusella.” Bill astui eteenpäin, melkein kompastuen jalkoihinsa. Hän ei tuntenut oloaan kovin hyväksi – suuren alkoholimäärän juominen tyhjään vatsaan ei luultavasti ollut yksi hänen kirkkaimmista hetkistään. Hän päästi irti Tomin kädestä ja lähti huoneesta kompuroiden vielä noin neljä kertaa.

Tom kurtisti kulmiaan. Georgin ja Gustavin huone oli melko lähellä heidän huonettaan, mutta vessa oli kaukana käytävän päässä. Hän huokaisi ja työnsi kätensä taskuihin seuraten Billiä. Bill pääsi vessaan räpytellen sameasti silmiään kirkkaassa valossa, ennen kuin kompasteli lavuaarin luokse ja pesi kasvonsa. Hän polvistui altaan ylle tarttuen marmoriseen tasoon, kunnes hänen rystysensä muuttuivat valkoisiksi, ja veti useita kertoja syvää henkeä. Hän vihasi oksentamista.

”Bill? Oot sä okei?” Tom käveli hänen taakseen asettaen epäröivästi käden hänen selälleen. Bill vavahti, loput hänen vartalostaan tuntui yhtäkkiä kylmältä verrattuna Tomin lämpimään kosketukseen. Hän nielaisi maistaen suussaan hieman kuusi tuntia sitten syömäänsä ateriaa, ja nyökkäsi nopeasti.

Tom katseli häntä huolestuneena. ”Tuu, mennään takasin”, hän sanoi.

Bill nyökkäsi hengittäen tasaisesti, yrittäen rauhoittaa vatsaansa. Vähitellen he selvittivät tiensä ulos kylpyhuoneesta käytävään, Bill välillä tarttuen Tomin käteen pitääkseen itsensä pystyssä. He olivat 24A:n edessä ja he olivat vain 12 oven päässä omasta huoneestaan, kun…

”Hei! Kuka siellä?!” matala ääni huusi.

Molemmat pojista jähmettyivät kääntyen ympäri silmät suurina, kun he tunnistivat äänen kuuluvan Bushidolle.

”\"#!¤¤¤!” Tom sähisi. ”Nopeesti!” Hän tarttui Billin ranteeseen ja lähti vetämään tätä. 12A oli aivan nurkan takana – jos he pääsisivät huoneeseensa, sammuttaisivat valot ja lukitsisivat oven, Bushido ei voisi ikinä sanoa heidän olleen ulkona. Kuitenkin, jos Bushido saisi heidät kiinni, niin yksi yksinkertainen nuuhkaisu Billin hengityksestä vahvistaisi, että poika olisi kännissä kuin käki. Tom oli varma, että Bushido erottaisi heidät välittömästi ja sitten hän olisi iloisella matkalla sotilaskouluun.

Jos he olisivat juosseet, he olisivat saavuttaneet huoneensa ajoissa ja Bushido ei olisi ikinä saanut heitä kiinni. Kuitenkin juuri sillä hetkellä Bill – ilman minkäänlaista varoitusta – taittui kaksinkerroin ja päästi vatsansa sisälmykset suoraan kalliille persialaismatolle. Tom irvisti inhosta ja pystyi kuulemaan Bushidon nopeiden askeleiden lähestyvän. Hän tiesi vallan hyvin, että jos hän lähtisi nyt juoksemaan, hän olisi turvassa omassa huoneessaan, ja turvassa kaikilta ongelmilta. Mutta se tarkoittaisi sitä, että hänen täytyisi jättää Bill käsittelemään Bushidon raivoa. Ja vaikka Bill olikin niin hyperkorrekti ja ärsyttävä ja hemmoteltu, Tom ei kestäisi sitä syyllisyydentunnetta toisen jättämisestä taakseen sillä tavalla.

”Mene”, Bill pyyhki suunsa surkeana hihaansa, hänen hunajanväristen silmiensä katsoessa epätoivoisesti ylös Tomiin. Hän oli aivan varma, että rastahiuksinen teini jättäisi hänet ja pelastaisi oman nahkansa. Hänen suureksi yllätyksekseen, Tom vain huokaisi ja käveli Billin taakse siirtäen tämän hiuksia pois tieltä, mikä oli varsin avuliasta, sillä tehtyään niin, Bill taipui eteenpäin ja oksensi jälleen.

Bushido kiersi kulman ja hänen ruskettuneet kasvonsa valahtivat kalpeiksi nähdessään Billin valuttamassa suoliaan naurettavan kalliille matolle.

”Te kaksi!” Hä osoitti syyttävällä sormellaan heitä. ”Ylös! Nyt!”

Tom mulkaisi tätä ja laittoi kätensä Billin toisen kyynärpään alle auttaen toisen pojan hellästi jaloilleen. Bill loi Tomiin ”mitä-sinä-teet?” –katseen, ennen kuin he molemmat kääntyivät, syyllisyyttä tuntien, kohtaamaan Bushidon.

”Te molemmat tulette mukaani”, hän karjui uhkaavasti.

Tom ja Bill vaihtoivat katseen, ennen kuin nyökkäsivät hitaasti ja seurasivat Bushidoa tuttuun toimistoon.

--

B/N: Aa, tää paranee vaa koko ajan! Oioi. Yksiiii pieni virhe siellä oli ja sen korjasin. (-: muuten puhdasta jälkeä. Jatkoa odotellessa, toivon mäkin kommentteja tähän.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://twitter.com/aadalol
ONGELMAJÄTE
New here ~
New here ~
avatar

Viestien lukumäärä : 15
Join date : 29.01.2011
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

ViestiAihe: Vs: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   5/2/2011, 20:23

5. In Debt

Tom ja Bill laahustivat takaisin Franckiin noin aamukuudelta. He olivat olleet yli kolme tuntia Bushidon toimistossa. Bushido olisi ollut liian iloinen erottaessaan heidät molemmat saman tien, mutta David pyyhälsi paikalle juuri viime hetkellä ja pelasti heidän nahkansa. Hän huomautti, että heidän iässään juominen ei ollut laitonta. Hän myös ehdotti, että he kaksi suorittaisivat seitsemänkymmentäviisi tuntia yhdyskuntapalvelua lukuvuoden aikana. Bushido hyväksyi ehdotuksen vastahakoisesti ja lähetti pojat takaisin heidän huoneeseensa.

Tom voihkaisi ja heittäytyi sängyllensä nukahtaen välittömästi, kun hänen päänsä osui tyynyyn.

Bill käveli hänen perässään sulkien oven hitaasti, kun hän huomasi nukkuvan nuoren. Hän ihmetteli, miksi Tom oli auttanut häntä – jos Tom olisi juossut, hän olisi ollut turvassa ja Bill olisi erotettu. Mutta hän ei juossut. Helvetti, hän piteli Billin hiuksia, kun hän oksensi. Bill punastui, kykenemättä muistamaan, milloin joku olisi viimeksi ollut hänelle niin mukava. Ihmiset yleensä paheksuivat häntä haukkuen häntä hemmotelluksi, ja yleensä hän ei vain suostunut hyväksymään sitä, että mielipaha johtui kateudesta. Mutta syvällä mielessään Bill oli alkanut tajuamaan, että hänellä ei ollut oikeita ystäviä – ei ainakaan ketään, joka pysyisi mieluummin hänen vierellään auttamassa, kuin juoksisi pelastamaan oman nahkansa.

Bill huokaisi ja käveli kohti nukkuvaa Tomia kumartuen hänen ylleen, tarttuakseen vilttiin ja heittääkseen sen tämän ylle. Tom murahti unissaan ja kääntyi kasvot Billiä kohden. Bill katseli häntä huomaten ensimmäistä kertaa, että Tom oli itse asiassa melko komea. Hänen tuuheat kulmakarvansa korostivat hänen silmäripsiään, ja Tomin täyteläisiä huulia tahrasi vain halkeama siinä, mihin Bill oli häntä muutama päivää sitten lyönyt. Myös otsassa oli pieni arpi ja Bill, ilman turhaa pohtimista, kurotti eteenpäin ja pyyhkäisi sormellaan sen ylitse miettien, mistä se oli tullut.

Bill vetäisi kätensä nopeasti takaisin ja pudisti päätään pystymättä päättämään, mitä helvettiä hän oli ajatellut. Hän rykäisi ja vilkaisi ikkunasta ulos, missä aurinko oli hitaasti nousemassa. Hän voihkaisi muistaen fysiikan kokeen, joka heillä olisi vain kahden tunnin päästä.

-

Tom heräsi tuntien jonkun ravistelevan häntä olkapäästä.

”Vielä viis minuuttia”, hän venytti sanojaan kierähtäen kauemmas.

”Tom, nouse!”

Tom voihkaisi ja avasi silmänsä hitaasti. Hänen näkökenttänsä kirkastui ja hän näki tutun kalpean, tummatukkaisen pojan seisomassa hänen edessään.

”\"#!¤¤¤. Paljon kello?” Tom kohotti itsensä ylös. Viltti tipahti hänen rinnaltaan syliin. Hassua – hän ei muistanut vetäneensä peitteen päälleen.

”Noin kymmenen minuutin päästä alkaa tunti.”

”Voi \"#!¤¤¤! Miks sä et herättäny mua aikasemmin?!” Tom tiuskaisi heilauttaen jalkansa sängyltä. Ennen kuin hän nousi seisomaan, Bill asetti kätensä tämän rinnalle ja työnsi takaisin istumaan. Hän piteli vohvelilautasta kädessään.

”Mä halusin, että sä saat mahollisimman paljon unta. No niin, syö nyt, nii päästään lähtee fyssan tunnille”, Bill vastasi hymyillen hennosti. Hän ei ollut tottunut olemaan niin mukava.

”#\"¤2%!. Meillä on se koe niistä Heisenbergin teorioista, eikö vaan?” Tom päästi turhautuneen parkaisun ja hieroi otsaansa. Hän mulkaisi lautasta epäluuloisesti, ennen kuin sanoi: ”Sä et kuorruttanu tota laksatiivilla tai millään, ethän?”

Bill pyöritti silmiään. ”En, senkin pälli. Jos sä et syö niitä nyt, mä syön.”

Tom loi Billiin vielä viimeisen katseen ja kurottautui varovasti eteenpäin vetäen lautaselta vohvelin kahden sormen avulla. Hän haistoi sitä vielä, ennen kuin puraisi reunan pois rentoutuen huomattavasti, kun huomasi vohvelin maistuvan aivan normaalilta. Siinä oli myös sulaneita suklaalastuja päällä. Kuka olisi luullut, että Bill osasi olla niin huomaavainen?

”Äläkä huolehdi siitä fysiikan kokeesta”, Bill sanoi. ”Mä oon pitäny siitä huolen.”

”Mitä sä tarkotat?”

Bill irvisti Tomille, joka puhui suu täynnä, ennen kuin sanoi: ”Näät sitte.”

-

”No niin, kaikki. Teillä on neljäkymmentä minuuttia aikaa tehdä koe”, Gülcan sanoi luokalle, kun hän laski paketin jokaiselle pulpetille, hänen rintansa pomppien joka kerta, kun hän kumartui eteenpäin. ”Sitten loput tunnista vietämme jutellen teidän ensimmäisen lukukauden projektista! Eikö kuulostakin hauskalta?”

Luokka voihkaisi ja valitti, kun alkoivat kirjoittaa kokeisiin.

Tom kurtisti kulmiaan ensimmäiselle kysymykselle.

Määrittele Heisenbergin epätarkkuusperiaate.

Tom nielaisi hermostuneena. Hän oli oppinut sen juuri edellisenä iltana: hän muisti yhä, miten se tuntui järkevältä. Mutta nyt, alle kahden tunnin unilla, Tom tuskin pystyi edes katsomaan suoraan. Miten helvetissä hän voisi muistaa fysiikan teorioita?

Bill, joka istui hänen vieressään, kirjoitti raivokkaasti, hänen kynänsä liukuen pitkin paperin pintaa. Tom halusi lyödä häntä. Bill lopetti muutamaa minuuttia myöhemmin vilkaisten ylös, varmistaakseen, ettei Gülcan katsonut, ennen kuin tökkäisi Tomia.

”Tässä”, hän kuiskasi asettaen hänen valmiin kokeensa pulpetin reunalle niin, että Tom pystyi näkemään kaiken. Tom kurtisti kulmiaan. Hän ei voinut luntata. Mutta vielä yksikin vilkaisu kokeen kysymyksiin, ja Tomin pää oli pyörällään. Luoden vielä yhden hienovaraisen vilkaisun Gülcanin suuntaan, Tom alkoi kopioida vastauksia Billin paperista. Tietenkin hän muutti sanoja ja hän vastasi myös yhteen kysymykseen tahallaan väärin, ettei Gülcan alkaisi epäillä mitään.

Kun hän oli valmis, hän nyökkäsi Billille pienesti, ja Bill hymyili takaisin vetäen paperin takaisin.

Neljänkymmenen minuutin lähestyessä loppuaan, Gülcan käveli ympäri huonetta keräillen kokeita ja säteillen ylpeänä.

”No eihän se ollut paha, eihän?” Hän kysyi hänen normaalilla päächeerleaderin äänellään. ”Nyt kun olemme päässeet sen yli, voimme jatkaa eteenpäin! Joten puhutaan lukukauden projekteista. Kaikki toimivat pareittain, joten työskennelkää vieruskumppaninne kanssa.”

Bill ja Tom vilkaisivat toisiaan.

”Ja tämä projekti on superhauska!” Gülcan taputti käsiään. ”Lukukauden loppuun mennessä haluan, että jokainen pari on tehnyt oman Rube Goldberg -laitteen. Voiko joku kertoa, mikä se on?”

”Se on kone, joka häiritsee nuukuuden periaatetta niin, että se toimii erittäin pienellä työtaakalla, mutta todella monimutkaisesti”, Gustav selitti kuulostaen tylsistyneeltä.

”Aivan niin! Hyvää työtä, Gustav!” Gülcan nosti molemmat peukalonsa ylös.

Tom tönäisi Billiä kyynärpäällään. ”Mitä on ’nuukuus’?” hän mutisi.

Bill tukahdutti naurunsa ja vastasi: ”Se vaan tarkottaa sitä, että vähempi on parempi.”

Tomin suu muodosti O-kirjaimen ja hän kääntyi takaisin Gülcaniin, joka selitti jotain erittäin kiihkeästi.

”Tämä on yksi koulun suosikkiprojekteista ja se tehdään vuosittain fysiikanryhmissä”, Gülcan jatkoi. ”Aivan lukukauden lopussa, ennen talvilomaa, asettelemme kaikki laitteet luentosaliin ja viimeinen päivä koostuu jokaisen laitteen esittelyistä. Joka vuosi meillä on eri tavoitteet laitteiden suhteen – viime vuonna laitteen oli tarkoitus syöttää jonkinlaista eläintä. Tänä vuonna teidän Rube Goldberg –laitteiden on päädyttävä saamaan marmorikuula lyömään kelloa. Kysyttävää?”

Tom tuijotti Billiä. ”Toivottavasti sä ymmärsit ton paremmin ku minä.”

Bill pyöritti silmiään. ”Ei se oo noin vaikeeta, tiiäthän.”

Tom kohotti kulmiaan pojalle. ”Muuten, miten sä oot noin hyvä fysiikassa?”

Bill kikatti. ”No, Andi autto mua aika paljon. Se halus auttaa mua läksyissä, minkä jälkeen me haluttiin—”

”Mä en haluu kuulla tosta”, Tom sanoi inhoten.

Bill ei vastannut. Viimein tämä huokaisi ja sanoi: ”Muuten, Tom. Mä en koskaan kiittäny sua kunnolla siitä, kun sä autoit mua sillon viime iltana.”

Tom kohautti olkiaan katsoen pois. ”Sä kiitit mua ihan tarpeeks auttamalla ton kokeen kanssa.”

”Joo, mut se oli vaan koe. Sä pelastit mut erottamiselta”, Bill vaati. ”Mä en tiiä, Tom. Mä en oo ikinä tuntenu näin.”

Tom kurtisti kulmiaan ja tuijotti taas Billiä. ”Niinku miten?”

Bill kiemurteli tuolissaan epämukavan näköisesti. ”Niinku mä oisin velassa. Kukaan ei oo ikinä tehny mulle mitään vastaavaa – musta tuntuu, että mä oon vieläkin sulle velkaa.”

”Sä et oikeesti oo”, Tom mutisi.

Bill ei kuullut häntä. Hänen rintansa tuntui hassulta, aivan kuin se olisi tuntunut lepattavan. Se oli melko epämukavaa, mutta se ei tuntunut pahalta. Hän tulvi halua tehdä jotain mukavaa Tomille – tunne oli jotain, mitä Bill ei ollut koskaan kokenut seitsemäntoistavuotisen elämänsä aikana, jona oli elänyt kuin diiva. Bill jätti huomiotta Tomin polttavan katseen hänen kasvojensa toisella puolella ja tuijotti herpaantumatta liitutaulua miettien, miten hän voisi tehdä jotain kivaa Tomille.

-

Myöhemmin samana päivänä, hänen nopealla matkallaan alas, Tom törmäsi jykevään ja vahvaan rintaan. Hän hoiperteli taaksepäin ja tiuskaisi: ”Mitä vittua sä aiot–oh”, hän virnisti lammasmaisesti tajuten juuri törmänneensä Bushidoon. ”Hyvää iltaa, sir”, hän sanoi jäykästi.

”Trümper”, Bushido sylki. Hän antoi Tomin kääntyä lähteäkseen, ennen kuin hymähti. ”Oikeastaan, olen iloinen, kun törmäsin sinuun. Minulla on loistava tehtävä, josta sinun pitäisi saada tunti tai kaksi yhdyskuntapalvelukseesi.”

Ennen kuin Tom ehti protestoida, Bushido tarttui hänen käsivarteensa ja veti hänet mukaansa. He päätyivät liikuntasalin painonnostohuoneeseen ja Bushido päästi hänestä irti.

”No kappas, painijoukkueemme on jättänyt ystävällisesti kaikki heidän käsipainonsa lattialle. Poimi ne ja pinoa ne siististi sarakkeisiin, jotka ovat tuolla seinää vasten. Ajattelin, että pystyisit siihen. Vai oletko liian laiha ja heikko?” Bushido pilkkasi.

Tomin nyrkit puristuivat yhteen, kun hän tuijotti ylös vanhempaan mieheen uhmakkaasti.

”Enköhän mä pysty siihen”, hän vastasi viileästi.

Bushido virnisti omahyväisesti ja lähti paiskaten oven kiinni perässään. Tom näytti keskisormeaan tämän selälle, ennen kuin huokaisi katsellen siivoa. Painijoukkue oli näköjään täynnä ääliöitä, jotka eivät osanneet siivota omia sotkujaan. Hän murahti ja alkoi siivota.

Kun hän oli vihdoin valmis, hän päästi kovaäänisen voihkaisun ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan, hänen vapaan kätensä hieroessa kipeää niskaa, kun hän poistui liikuntasalista. Hän löysi Bushidon nojailemassa seinään ulkopuolella.

”Katsotaan…” Bushido vilkaisi kelloaan. ”Hienoa työtä, Trümper, olet tehnyt neljäkymmentäviisi minuuttia yhdyskuntapalveluksestasi. Enää seitsemänkymmentäneljä tuntia ja viisitoista minuuttia jäljellä!”

Nauraen sydämellisesti, hän taputti Tomia selkään ja jätti rastapäisen teinin mulkoilemaan hänen selkäänsä raivoissaan.

-

Tom paiskasi oven kiinni päästyään huoneeseensa ja vajosi polvilleen, liian väsyneenä päästäkseen sängylleen. Hän ei välittänyt siitä, miten säälittävältä hän näytti, hän oli liian suurissa tuskissa. Painonnostohuoneen kohtaamisen jälkeen, Tom oli mennyt suihkuun pestäkseen kaiken hien pois. Kuuma vesi auttoi rauhoittamaan hänen selkälihaksiaan hieman, mutta hän oli silti todella suurissa kivuissa. Hän voihkaisi ja kurotti epätoivoisesti niskansa taakse, niin pitkälle kuin yletti, painaen sormensa vasten hänen selkäänsä.

Bill, joka oli ollut päiväunilla, hievahti ja heräsi silmien laajentuessa, kun hän näki Tomin. Tom oli oven edessä polvillaan, pää taivutettuna eteen hieroen omaa selkäänsä. Vielä parempi, Tom oli vain pienessä, valkoisessa pyyhkeessä. Bill ei voinut mitään vaeltaville silmilleen – hän silmäili Tomin kosteaa vartaloa havaiten kapeat, mutta lihaksikkaat käsivarret, leveät hartiat, vatsalihasten ääriviivat sekä lihakset reisissä ja pohkeissa. Bill nielaisi. Jos hän kääntäisi päätään hieman sivulle, hän pystyisi näkemään Tomin—

”Tom? Mitä tapahtu?”

”Vitun Bushido”, Tom sihisi nousten varovaisesti seisomaan. Hän hieroi yhä selkäänsä yhdellä kädellä samalla, kun toinen kurotti alas pitääkseen pyyhkeen paikallaan. ”Vitun kusipää, saa jotain kiksejä siitä, kun saa mut siivoomaan sen vitun painijoukkueen sotkut.”

”Painijoukkue?” Billin silmät levähtivät auki. ”Kuulostaa likaselta.”

”Bill, nyt ihan rehellisesti, oot sä ikinä ajatellu sun aivoilla, jotka on sun päässä, etkä sun munallas?” Tom pyöritti silmiään. ”Mun piti laittaa ne painijoukkueen vitun painot, takasin niihin vitun pinoihin.”

”Auts”, Bill sanoi. ”Sentään sä sait kunnon treenit”, hän sanoi silmäillen joustavia lihaksia Tomin melko ruskettuneella vartalolla. Hän nuolaisi huuliaan hänen kätensä hitaasti liikkuen kohti hänen syliään.

Tom päästi voihkaisun – joka kuulosti Billin korvissa jotenkin seksikkäältä – ja pudotti pyyhkeen rojahtaen jälleen polvilleen. Hän nojasi eteenpäin avatakseen lipaston vetolaatikot ja etsiäkseen jotain vaatteita.

Bill ei osannut odottaa tätä. Hänen silmät kohtasivat yllättäen näkymän Tomin kokonaan alastomasta vartalosta vääntelehtimässä lattialla. Tämän perse oli – aivan kuten kaikki muukin tämän vartalossaan – kiinteä ja maskuliininen heiluen ilmassa, kun tämän vehkeensä roikkuivat hänen edessään melkeinpä kiusoittelevasti. Bill ei mahtanut itselleen mitään. Hän kurkotti alas liikuttaen kättään kasvavaa kovuuttaan vasten ja voihkaisi kurkkuäänellään.

Tom jähmettyi ja kääntyi hitaasti ympäri hänen silmiensä laajentuessa, kun hän näki Billin istuvan punkassaan katsellen häntä ja kosketellen itseään hävyttömästi pyjamahousujensa lävitse.

”Mitä vittua sä teet?!” hän karjui kompuroiden jaloilleen ja pidellen paitaansa sukukalleuksiensa yllä.

”E-en mitään!” Bill vinkaisi viattomasti. Hän veti kätensä nopeasti pois ja hymyili Tomille suloisesti. ”En todellakaan mitään.”

”Mä en oo ihan tyhmä, nuija”, Tom ärähti. ”Älä #\"¤2%! ajattele mua runkatessas!” Hän pudisti päätään tarttuen pyyhkeeseensä kietoakseen sen takaisin ympärilleen. ”Mä vannon, Bill, et sä oot niin homo kuin kukaan voi vaan olla.”

Bill näytti pitävän tätä pientä räyhäystä huvittavana ja hymyili hampaat välkehtien, kun hän laskeutui pieniä, puisia tikkaita pitkin päätyen lattialle. Tom siristeli silmiään hänelle ja perääntyi pysähtyen ainoastaan, kun hänen selkänsä osui kirjoituspöytään.

”Tom, sun täytyy oikeesti rentoutua”, Bill hyrisi. ”Mihin sattuu?”

Tom vilkaisi häntä hieman epäilevästi, ennen kuin huokaisi hänen hartioidensa rentoutuessa hieman. ”Tähän”, hän mutisi taputtaen kohtaa selässään, niskansa alla.

”Muistat sä sen, kun mä sanoin haluuvani hyvittää sulle kunnolla?”

”Joo…”

”Haluutko hieronnan?”

Tom yskäisi. ”En sulta.”

Billin kasvot venähtivät, mutta hän ei aikonut kuitenkaan luovuttaa niin helpolla. Hän toipui välittömästi ja laittoi kätensä lantiolleen mököttäen. ”Miks et? Kaikki sanoo, että mä annan parhaimmat hieronnat. Oikeesti, mä teen sun olostas hyvän.”

Tom loi häneen viimeisen silmäyksen ja huokaisi. ”Okei sitten”, hän sanoi vastahakoisesti. Hänen selkänsä voisi tarvitakin kunnon hierontaa.

”No niin!” Bill innostui uudelleen. ”Lattialle. Makaamaan.”

”Mitä? Miks?”

”Sängyt on liian pieniä”, Bill pyöritti silmiään. ”Daa. Mun pää vois osuu johonki.”

Tom ei ollut aivan varma siitä, mistä Bill puhui, mutta hän nyökkäsi hitaasti pidellen yhä pyyhettään tiukasti, kun hän laskeutui lattialle. Matto raapi hänen vasta pestyä ihoaan ja hän kurtisti kulmiaan silmiensä laajentuessa, kun hän tunsi Billin päällään. Tämän reidet olivat hänen molemmilla puolillaan, koska hän istui hajareisin.

”Mi-mitä vittua sä teet?” Tom kysyi punnertaen itseään ylös. Hän pystyi tuntemaan jotain melko kovaa tuuppivan hänen persettään ja hän käänsi päätään mulkaistakseen Billiä.

”Mä annan sulle hieronnan, hölmö”, Bill kikatti. ”Se on paljon mukavampaa näin ja mä voin nyt koskea suhun paremmin.” Hänen sormensa kummittelivat Tomin selkärangan yllä. ”Rentoudu vaan”, hän henkäisi työntäen Tomin pään takaisin alas.

Tom nurisi, mutta käänsi päänsä takaisin sivulle antaen hänen poskensa laskeutua takaisin matolle. Se ei ollut kaikkein rentouttavin asento, mutta hän ei voinut muuta kuin myöntää, että Bill istumassa hajareisin hänen perseensä päällä oli todella mukavaa, melkein kuin toinen poika sopisi siihen. Ja kun Billin kädet alkoivat työskennellä hänen nihkeällä selällään, hän haukkoi henkeään, kykenemättömänä muistaa, milloin jokin epäseksuaalinen oli viimeksi tuottanut niin paljon nautintoa. Hän upotti sormensa maton kuituihin ja päästi kevyen voihkaisun.

Bill huomasi Tomin reaktion ja oli erittäin hyvillään siitä. Hän ei varmastikaan ollut valehdellut, kun hän oli sanonut olevansa hyvä hieromaan.

Bill aloitti Tomin niskan alaosasta painellen sieltä sormillaan, ennen kuin ne liukuivat alas tämän pehmeää, märkää ihoa vasten tämän lapaluiden väliin. Hän hieroi ihoa tuntien lihasten värähtelevän kosketuksensa alla, kun hän rentoutti niitä kämmenillään. Hän huomasi Tomin kiemurtelevan allaan päästäen välillä huokauksia ja voihkaisuja, kun Bill jatkoi työskentelyään. Bill painoi kämmenensä Tomin alaselkään hangaten sitä jumiutuneita lihaksia vasten. Tom tunsi varpaidensa kipristyvän jokaisesta Billin käden kosketuksesta, ja hän hikoili jälleen tilanteen rauhallisuudesta ja rentoudesta huolimatta.

Billkin alkoi tuntea itsensä kuumaksi ja tunsi lannistumatonta halua koskettaa itseään. Kun Tom oli siinä hänen reisiensä välissä, oli todella houkuttelevaa hankautua toista vasten. Mutta Bill ei halunnut tulla tapetuksi. Ilman halaistua sanaa, hän keskeytti hierontansa yllättäen ja auttoi itsensä ylös jättäen Tomin puolivalmiina lattialle. Rastapäinen nuori hengitti raskaasti, hänen ihonsa kananlihalla. Hän vapisi toivoen, että Bill olisi yhä hänen päällään.

Vau. Toi oli mun homoin ajatus ikinä’, Tom ajatteli raivoisasti itsekseen, kun hän nousi myös ylös. Mutta kun hän katsoi ujolta ja viattomalta näyttävään Billiin, joka oli unohtanut ylimielisyytensä, Tomin sydän alkoi hakata ja hän pysähtyi ajattelemaan olevansa homo. Hän huomasi vain sen, miten kauniilta Bill näytti ahtaan opiskelija-asunnon himmeässä valaistuksessa.

”No, mitä sanot?” Bill virnisti. Hän tökkäisi Tomia kerran rintaan. ”Mähän sanoin, että oon aika hyvä hieroja.”

Sitten hän työnsi kielensä ulos, metalli valossa kimmeltäen. Ajattelemattaan Tom otti kaksi nopeaa askelta eteenpäin ja tarttui Billin ranteeseen vetäen hänet lähelle, ennen kuin kietoi huulensa tämän kielen ympärille. Bill vinkaisi. Hän melkein vetäytyi irti ja löi Tomia, kun toinen nuorista piti hänen rannettaan tiukasti, mutta sen sijaan rentoutui tajuten, että suudelma ei ollut vain intohimoinen ja yllättävä, vaan myös todella hyvä.

Sitten, kun Bill huokaisi hiljaa ja painoi itseään Tomia vasten, hänen hieman kovan etumuksensa hankautuessa Tomin omaa vasten, Tomin silmät revähtivät auki ja hän työntyi kauemmas lopettaen suudelman yhtä spontaanisti kuin se alkoikin. Hän otti muutaman askeleen taaksepäin, kun hän tuijotti Billiä.

”Se oli… Mä en oo homo”, Tom nielaisi, hänen tärisevän kätensä tiukentaen otettaan löystyneestä pyyhkeestä hänen lanteillaan. ”Mä en oo #\"¤2%! mikään homo”, hän toisti, hänen kielensä syöksähtäen ulos nuollakseen hermostuneena huulilävistystä. Hän tajusi maistavansa Billin mangonmakuisen huulirasvan ja tärisi yhä kovemmin.

”Herranjumala, se oli vaan suudelma”, Bill pyöritti silmiään työntäen lantionsa esiin. ”#\"¤2%! rauhotu.” Hän huokaisi, kun hän huomasi Tomin jatkavan tuijotustaan, ja kurottautui hellästi laskien hoidetun kätensä Tomin olkapäälle. ”Tom, ei sillä oo mitään väliä, että oot sä homo vai et. Mä oon tässä ja sä oot siinä. Pelkästään sillä on väliä.”

Tom ei näyttänyt kuulleen häntä ja hoiperteli kauemmas pukeutuen niin nopeasti, että näytti siltä kuin hän olisi ollut alasti yhden sekunnin ja jo seuraavassa sekunnissa hän oli jo pukeutunut.

”Mä meen nukkuu”, hän sanoi väsyneellä äänellä, kun romahti alasänkyyn kääntyen heti Billistä poispäin. ”Tätä ei tapahtunu. Sitä ei #\"¤2%! tapahtunu”, hän kertoi itselleen sulkien silmänsä tiukasti ja yrittäen unohtaa sen, että Bill tuijotti häntä.

Bill odotti muutaman hetken, ennen kuin huokaisi ja kiipesi takaisin ylös laskeutuen pieneen sänkyyn. Hän kurtisti kulmiaan katolle ja risti sormensa asettaen kätensä vatsalleen, kun hän katseli rumaa, kokkareista, valkoista maalia.


Hän oli antanut Tomille hieronnan, hän oli tehnyt jotain mukavaa hänelle. Joten miksi hänestä yhä tuntui siltä kuin hän olisi Tomille jotain velkaa?

--

B/N: Yksi ainoa piiieni näppäilyvirhe siellä oli, mutta muuta mä en ainakaan löytänyt. Jäjärisyttävän hyvä osa! Kyllä se tästä lähtee. (: Jatkoa minäkin odotan!
Takaisin alkuun Siirry alas
http://twitter.com/aadalol
ONGELMAJÄTE
New here ~
New here ~
avatar

Viestien lukumäärä : 15
Join date : 29.01.2011
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

ViestiAihe: Vs: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   5/2/2011, 20:30

6. Finally

”Kaulitz! Sitä kutsutaan jalkapalloksi ihan syystä! Saattaisi ehkä auttaa, jos ihan potkaisisit sitä palloa!” Saki räyhäsi tummatukkaiselle diivalle.

”Mutta se sattuu!” Bill valitti tökkien palloa varovaisesti jalallaan ikään kuin se voisi räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Hän oli kentällä muiden poikien kanssa, ja kuten yleensä, Saki huusi hänelle parhaillaan, koska häntä ei huvittanut osallistua.

Tom juoksi kentälle pysähtyen vain silloin, kun hän oli saavuttanut opettajan. Hän asetti kätensä polvilleen ja kumartui hieman haukkoen henkeä. Jotenkin Tom oli onnistunut nukkumaan niin pitkään, että hän oli ollut poissa joka ikiseltä tunnilta. Näköjään hän oli ollut väsyneempi kuin oli luullut olevansa. Myöhään iltapäivällä hän oli viimein herännyt ja saanut melkein sydänkohtauksen nähdessään, kuinka paljon kello oli, ja lähti juoksemaan kohti liikuntasalia.

”Mukava nähdä sinuakin, Trümper”, Saki hymähti. ”Hankkiudu joukkueeseen, pelaamme yhä jalkapalloa.”

”Kyllä, herra”, Tom läähätti kävellen kohti joukkuetta, missä Bill oli. Kun hän pääsi toisen pojan luokse, hän löi tätä heti käsivarteen. ”Miks vitussa sä et herättäny mua?!” hän sähisi. ”Mä missasin joka vitun tunnin!”

Bill mulkaisi tätä, kun hän hieroi kättään. ”Mä olin aika varma siitä, että jos mä ees yrittäisin koskea suhun, sä saisit jonkun hepulin.”

Tom mulkaisi takaisin kääntyen poispäin niin, ettei Bill näkisi hänen hentoa punastumistaan. Nyt, kun hän oli viimeinkin kokonaan rauhoittunut, hän muisti mitä edellisenä iltana oli tapahtunut. Hän oli itse asiassa suudellut Billiä, mikä oli täysin naurettavaa, sillä eihän Tom edes pitänyt pojista. Tom tunsi puistatuksen kulkevan pitkin hänen selkäänsä, kun tuulenpuuska ylitti kentän. Hän vilkaisi Billiä, joka leikki hajamielisesti hiuskiehkuralla. Tämän täydelliset, valkoiset kasvot olivat hieman turmeltuneet Tomin lyönnin aiheuttaman mustelman ansiosta. Jälki oli peitetty meikillä, mutta Tom pystyi silti erottamaan hieman violetin ihon kaiken sen MAC meikkivoiteen alta.

”Joten”, Bill nosti katseensa häneen. ”Sä et vieläkään ajattele olevas homo?”

”Hiljaa”, Tom tiuskaisi tuijottaen itsepäisesti päinvastaiseen suuntaan.

”No Tom, viimeks kun mä tarkistin, niin täysin heterot jätkät ei suutele toisia poikia”, Bill jatkoi hieman helisevällä äänellä. Hän yritti näköjään todella kovasti ärsyttää rastapäistä poikaa.

Tom jätti hänet huomiotta ja pureskeli huulikoruaan huolestuneesti yrittäen esittää, että Billiä ei olisikaan.

”Oot sä muuten huomannu, että sä nuolet tota aina, kun sä oot hermostunu?” Bill sanoi kovaa. ”Sä teit niin eilen illalla sen jälkeen, kun sä olit suudellu mua”, hän sanoi jälkimmäisen osan vielä kovempaa. Muutama muista pojista kääntyi ympäri vilkaistakseen heitä.

”Bill, oo kiltti ja painu vittuun”, Tom huokaisi. ”Mä luulin, että sä olit tyttö, okei? Valo heijasti hassusti.”

”Älä valehtele”, Bill pyöräytti silmiään. Turpaan saamisen ja suutelemisen kohteeksi joutumisen välillä Bill oli oikeastaan alkanut pitämään blondista wannabe-gangsterista. Ja hän ei aikonut lopettaa, ennen kuin Tom myöntäisi pitävänsä hänestä. ”Ja älä luule, etten mä kuullu, kun sä käytännössä tulit sun housuihis, kun mä annoin sulle sitä hierontaa.”

”Okei, painukaa suihkuun!” Saki puhalsi pilliinsä.

Tom lähti nopeasti juoksemaan kohti suihkuja rukoillen, että Bill ei seuraisi häntä suihkuun.

-

Sinä iltana Tom makoili sängyllään. Hän oli jättänyt illallisen jälleen väliin eikä hänellä ollut minkäänlaista havaintoa siitä, mitä hän aikoisi tehdä. Hän tajusi, että hänen ensimmäiset päivänsä Heisenbergin opistossa eivät olleet kauhean vaikuttavia – hän oli jo saanut tuhottomasti ongelmia, eikä hän ollut saanut kamalasti uusia ystäviä. Täällä oleminen oli lähes yhtä paha kuin vanhassa koulussa olo.

Mutta Heisenbergissä oli yksi asia, mitä hänen vanhassa koulussaan ei ollut – Bill. Tom sulki silmänsä ja päästi ärsyyntyneen huokauksen. Hän ei saanut diivaa mielestään. Hän pystyi yhä tuntemaan Billin sormet ihollaan ja värähti muistaen, miten hienovaraisia, mutta silti vakuuttavia Billin kosketukset olivat. Hän pureskeli huulikoruaan muistaen, että oli juuri edellisenä iltana maistanut Billin mangonmakuisen huulirasvan siinä. Hän muisti Billin etumuksen tuuppineen hänen persettään sen ohuen pyyhkeen läpi tämän istuessa hajareisin hänen päällään toisena iltana. Hän vapisi tuntien kihelmöintiä alaselässään.

Ennen kuin hän huomasikaan, mustat Heisenbergin opiston koulupuvun housut alkoivat käydä tiukoiksi, ja hän voihkaisi tarttuen nopeasti seisokkiinsa ja päästäen syvän huokauksen. Hän ei edes huomannut oven aukeavan ja sulkeutuvan, kun Bill saapui huoneeseen.

Billin silmät laajenivat, kun hän näki Tomin sängyllä koskettelemassa itseään, selkä kaarella ja pää käännettynä taakse samalla, kun tämä pureskeli korua huulessaan. Tämä parahti liikuttaen lantiotaan kättään vasten. Bill kohotti kulmiaan näkymälle. Nojaten ovea vasten hän katseli rastapäisen pojan alkavan avaamaan vyötään. Bill päästi ilmoille lempeän henkäyksen ja tahdisti liikkeensä Tomin liikkeisiin liu’uttaen kätensä alas housuihinsa.

”#\"¤2%!, Bill”, kaksi sanaa liukuivat Tomin huulilta kevyenä huokauksena, eikä Bill melkein kuullut niitä.

”Noni, mähän sanoin, että sä tykkäät musta”, Bill virnisti liikahtamatta paikaltaan.

Tom nousi istumaan niin nopeasti, että kolautti päänsä puiseen kerrossänkyyn. Hän kirosi puristaen ohimoitaan ja tuijotti Billiä, joka nojaili oveen tyytyväinen ilme kasvoillaan, kun hän tuijotti takaisin ja jatkoi itsensä kanssa leikkimistä.

#\"¤2%!, Bill!” Tom toisti, vaikkakin tällä kertaa hänen sanansa kuulostivat paljon enemmän aggressiivisilta.

Bill päästi kevyen naurahduksen ja kehräsi, kun hän veti vyönsä pois, avasi vetoketjunsa ja kiersi sormensa kovuutensa ympärille paljon mukavammin. Tomin penis nytkähti kivuliaasti tämän housujaan vasten, kun tämä katseli tummatukkaista teiniä, ja tämä murahti turhautumisesta.

”Ota ne pois, Tomi”, Bill hengähti, kun hän astui ulos omista housuistaan.

Tom mulkoili tätä hetken, aikeenaan käskeä tätä painumaan vittuun. Mutta housujen rajallisuus oli jo hieman liikaa, joten Tom nousi ylös ja totteli ääneti. Bill virnisti ja veti paidan päänsä yli ja astui sitten ulos mustista Armanin boksereistaan. Nyt hän oli kokonaan alasti lukuun ottamatta hopeista kaulakorua, joka roikkui hänen kaulassaan. Hän lähestyi Tomia hitaasti huulet kääntyen hymyyn, kun hän huomasi Tomin tuijottavan hänen tähtitatuointiaan. Hän kietoi kätensä toisen kaulan ympäri ja suuteli tätä rajusti.

Tom puristi Billin lonkkaa, jossa tatuointi oli, niin kovaa, että tämä voihkaisi. Hän vetäytyi maistaen kuparin, ja tajusi suudelmansa olleen niin voimakas, että se oli avannut Tomin huulessa olleen haavan uudestaan – sen, minkä Tom oli saanut pari päivää sitten, kun Bill oli lyönyt tätä.

”Bill, mitä helvettiä sä teet?” Tom sähähti, kun Bill liikutti lantiotaan hänen omaansa vasten. Molemmat hengähtivät, kun heidän kovat etumuksensa koskettivat toisiaan, ja Bill ei huomioinut kysymystä, vaan vastasi siihen suutelemalla toista uudelleen.

”Lopeta vain sen kieltäminen”, Bill sanoi pehmeästi, hänen huulensa yhä Tomin huulia vasten. ”Mua ei kiinnosta, ootko sä homo vai et, lopeta vaan toi ittelles valehtelu. Sitä paitsi…” Bill painoi itsensä Tomia vasten aiheuttaen uuden henkäyksen. ”…Mä lyön vetoa, että mä saan sut huutamaan kovemmin ku ykskään tyttö ikinä.”

Tom perääntyi ja kurtisti otsaansa, kun Bill jatkoi vääntelehtimistään häntä vasten, molempien yhä seistessä. Viimein hänen kärsivällisyytensä loppui ja Tom työnsi Billiä aiheuttaen toisen pojan kompastumisen suoraan lattialle. Tämä tuijotti ylös kohti Tomia hieman pelokkain silmin.

”Mä en oo se, joka huutaa”, Tom murahti. Hän potki bokserinsa kärsimättömänä jaloistaan ja lähes repi paitansa päältään, ennen kuin liittyi Billin seuraan lattialle. ”Käänny ympäri”, hän tiuskaisi. Bill totteli innokkaasti, hänen pelokas ilmeensä vaihtui nopeasti innostuneisuuteen. Kun hän oli käsillään ja polvillaan, hän käänsi hieman päätään nähdäkseen, mitä Tom teki. Rastapäinen teini empi hänen takanaan tuijottaen hänen persettä. Tom ei ollut koskaan aiemmin pannut poikaa, mutta hänellä oli melko hyvä käsitys siitä, miten se toimisi. ”Valmistaudu.”

Bill asetti kätensä eteensä pidellen itseään vakaana, kun Tom tarttui hänen perseeseensä asetellen itseään. Ilman minkäänlaista varoitusta Tom työnsi seisokkinsa Billin pienen vartalon sisään. Bill ei yksinkertaisesti ollut osannut odottaa tätä ja huusi taivuttaen päänsä taakse niin nopeasti, että se kolahti Tomin omaan.

”#\"¤2%!!” hän huusi tuntien Tomin raapivan häntä sisältään. Hän pystyi tuntemaan kuuman, raa’an kivun jyskyttävän hänen ruumiinsa lävitse. ”Senkin älykääpiö, sun pitäis käyttää #\"¤2%! liukuvoidetta!” hän valitti puristaen lihaksiaan yhteen, pyrkien lievittämään kipua. Hän oli kohottautunut polvilleen, Tomin polvistuessa hänen takanaan.

”Sun ois pitäny kertoa!” Tom tiuskaisi kireästi. Hän ei ollut koskaan tuntenut mitään niin kuumaa ja tiukkaa, että hän melkein tuli sillä ensimmäisellä työnnöllä. Sen sijaan hän tarttui Billin lantioon pidellen poikaa niin tiukasti, että hänen rystysensä muuttuivat valkoisiksi. ”Mä kerroin, etten oo ikinä pannu poikaa ennen!”

”Käytä maalaisjärkeä, idiootti”, Bill sanoi yhteen puristettujen hampaiden välistä. ”Käytät sä ees kondomia?!” Hän tunsi, miten Tomin rastat osuivat hänen niskaansa, kun tämä pudisti päätään. ”No mä sitten toivon toden teolla, että sä oot puhdas”, hän sihisi.

”Turpa kii”, Tom mutisi. Tom painoi huulensa Billin niskaan tehden mustelman, kun hän työnsi uudestaan. Hänen peniksensä pää osui Billin pisteeseen ja tämä voihkaisi liikuttaen kättään eteenpäin koskettaakseen itseään. Sen sijaan Tom työnsi innokkaasti tämän käden pois tieltään kiertäen sormensa Billin seisokin ympärille ja liikutellen kättään tasaisesti työntöjensä tahtiin. Bill päästeli pieniä, herkullisia ääniä, kun nautinnon laineet levisivät pitkin hänen selkäpiitään vallaten lopulta hänen koko vartalonsa saaden hänen varpaansa kipristymään. Hän liikutti vartaloaan Tomin työntöjen kanssa liikkuen eteen- ja taaksepäin aina, kun rastapäinen poika. Hän nosti kätensä ylös ja otti nyrkkien täydeltä rastoja tuntien niiden rakenteen. Hän oli yhä hieman tuskissaan ja olisi voinut vannoa vuotavansa verta, mutta nautinto alkoi syrjäyttää kipua.

”Oh, Tomi, just sinne”, Bill henkäili.

Tom virnisti ylpeänä Billin niskaa vasten ja työnsi uudelleen. Hänen lantionsa osoitti hieman sivulle niin, että hänen seisokkinsa oli suunnattu tiettyyn kulmaan. Bill päästi tukahtuneen parahduksen. Hänen näkökenttänsä häilyi ja hän tiesi olevansa lähellä. Tom alkoi liikkua yhä epätoivoisemmin: hänen työntönsä olivat lyhyitä ja nopeita, ja Bill tiesi, että tämä kokisi huippunsa pian.

He tulivat lähes yhtäaikaisesti, Billin lauetessa Tomin kädelle ja ranteelle. Tom työnsi vielä viimeisen kerran ja pian Bill tunsi toisen pojan eritteiden liukuvan ulos hänen perseestään ja pitkin reisiään. Hän valitti ja kaatui eteenpäin osuen lattiaan. Hän murahti, kun Tom kaatui hänen päälleen huohottaen.

”#\"¤2%!” Tom onnistui sanomaan, hänen lihastensa taipuessa rajusti, kun hän hengitti syvään. Hän nielaisi hengittäen Billin hiusten makeaa tuoksua sekoittuneena hikeen.

”Sä oot vieläkin mun sisällä”, Bill sanoi. Hän oli hieman närkästynyt, kun huonolaatuinen matto hankasi hänen ihoaan. Tom murahti anteeksipyynnön ja kierähti ympäri vetäen hänen peniksensä ulos ja saaden Billin sähähtämään, kun iho raapi tämän ihoa. Tämä nurisi hieroen varovaisesti persettään. ”Mä oon niin vitun hellänä nyt”, tämä huokaisi dramaattisesti.

Tom yskäisi. Hän makasi lattialla selällään Billin vieressä rintakehän yhä kohoillessa.

”Mähän sanoin, et saan sut huutamaan”, hän sanoi selvästi omahyväisellä äänellä. Hän käänsi päätään katsoakseen Billiä. Hän jopa hymyili liian euforisena muistaakseen, että vain muutamaa päivää aikaisemmin he olivat olleet toistensa kurkuissa kiinni. Bill hymyili lyhyesti takaisin, ennen kuin nousi seisomaan valittaen, kun kipeä iho perseessä venyi tuskallisesti.

”No, ens kerralla käytä ees jonkinlaista liukastetta.” Bill näytti kieltään. Hän ontui laukkunsa luokse ja veti esiin puhtaan bokseriparin.

”Sanoit sä ’ens kerralla’?” Tom huudahti. Hän ei ollut vieläkään liikahtanut, koska tunsi vartalonsa olevan liian rentona.

Bill kikatti ja veti bokserit ylleen, ennen kuin käveli takaisin sinne, missä Tom makasi antaen tälle leikkisän potkun pohkeeseen. ”Vaan, jos sä luulet ens kerran tulevan”, hän sanoi nenäkkäästi.

”Mä en ollu se, joka melkeen itki”, Tom pyöritti silmiään viimein kavahtaen. Tom kohotti kätensä, joka oli vielä siemennesteen peitossa ja tuijotti sitä epävarmana siitä, mitä sille pitäisi tehdä. Bill näytti lukeneen hänen ajatuksensa ja kumartui eteenpäin ottaen känsäisen käden ja imien jokaisen sormen vuorotellen suuhunsa. Tämä liikutteli kieltään sormien ylitse ja päästeli kevyitä huokauksia. Tom tunsi peniksensä nytkähtävän, kun hänen sormensa menivät sisään ja ulos Billin suuhun, kunnes ne kaikki olivat puhtaita.

Bill vetäytyi taaksepäin muutaman minuutin kuluttua virnistellen häpeilemättä, kun Tom tuijotti häntä ihmeissään.

”Mitä?” hän kysyi viattomana painaen huulensa Tomin omia vasten.

Tom naurahti, ennen kuin laski kätensä Billin vyötärölle vetäen pojan rintaansa vasten, kun hän työnsi kielensä toisen huulien ohitse. Bill voihkaisi ja painoi kielensä Tomin kitalakea vasten, metallin raapiessa pehmytkudosta.

Tom vetäytyi taaksepäin ja mutisi: ”Osaat sä käyttää tota kielikorua?”

”Miks et sä ota siitä selvää?”

Tom hymyili typerästi, kun hän työnsi Billiä taaksepäin, ohjaten tätä, kunnes tämän selkä oli puista kerrossänkyä vasten.

-

”Bill, miks sä linkkaat?” Georg tuijotti tummatukkaista poikaa, joka saapui aamuiselle fysiikantunnille Tom seuranaan. Bill pyöritti silmiään ja istui varovasti alas irvistäen, kun hänen perseensä painautui tuolia vasten.

”Se johtuu siitä, kun eräs ajattelematon kusipää”, Bill mulkaisi Tomia terävästi, ”aiheutti mulle palovammoja!”

”Sshh!” Tom sihahti vajoten alemmas tuolissaan, kun muutama poika tuijotti heitä.

”Hitto”, Georg pudisti päätään virnistellen. ”Mä tiesin, että se oli vaan ajan kysymys.”

”Turpa kiinni”, Tom murahti ristien kätensä rinnalleen uhkaavasti. Hänen kasvonsa olivat punaiset kuin punajuuri, ja Bill kikatti kurottaen eteenpäin nipistääkseen häntä olkapäästä. Hän huitaisi tämän pois ja veti fysiikankirjansa esiin.

--

B/N: mä en todellakaan... en todellakaan osaa sanoa tästä yhtään mitään muuta ku että tää oli niin täydellinen osa tähän mennessä! aa, virheitä ei näkyny ja taas kerran oli helppo lukusta tekstiä <: i want more !
Takaisin alkuun Siirry alas
http://twitter.com/aadalol
ONGELMAJÄTE
New here ~
New here ~
avatar

Viestien lukumäärä : 15
Join date : 29.01.2011
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

ViestiAihe: Vs: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   5/2/2011, 20:42

7. Friday Night Fun

Historiantunnin jälkeen Tom keräsi kirjansa ja työnsi ne laukkuunsa peläten, että hän joutui menemään liikuntatunnille ennen päivän loppua.

”Tom, venaa!” Hän vilkaisi taakseen nähdäkseen Billin seuraavan ja virnisti. Edellisen illan jälkeen Tom ei vihannut Billiä enää läheskään yhtä paljon. Tietenkin Bill oli yhä sievistelevä, hemmoteltu, äänekäs, vastenmielinen sekä ärsyttävä, mutta Tomin sietokyky näitä kaikkia piirteitä kohtaan oli kasvanut huomattavasti.

Bill sai tämän kiinni, hänen korkeiden poskipäidensä yllä olevan ihon hehkuessa juoksemisesta.

”Sä et oo menossa kentälle, ethän?” hän kysyi.

”Oon valitettavasti”, Tom mutisi pyöräyttäen silmiään.

”Tylsää! Haluutko lintsata?”

Tom tuhahti. ”Lintsata ja tehdä mitä? Eihän me voida ees mennä kaupungille kärähtämättä. Bushido riemastuis, jos se sais meidät taas kiinni.”

”Tom, oikeesti. Sun pitää lopettaa toi nössöily”, Bill yskähti. ”Muutenkin, nyt on kuukauden eka perjantai. Meillä on tällanen perinne, jossa minä, Andreas, Georg ja Gustav lintsataan viimenen tunti ja otetaan rennosti. Haluutko liittyä hauskanpitoon?”

Tom nyökkäsi hitaasti. Tietenkin hän halusi liittyä heidän seuraan. Mikä tahansa kuulosti paremmalta kuin liikuntatunnille meneminen ja huutojen saaminen Sakilta.

”Mahtavaa!” Bill vinkaisi. Hän tarttui Tomin käteen ja ohjasi tämän vastakkaiseen suuntaan, joten he suuntasivat matkansa kohti Franck rakennusta.

”Mitä sä teet?”

Bill hidasti ja kääntyi tuijottamaan. ”Mitä?”

Tom katsahti osoittavasti heidän yhteen kietoutuneisiin käsiin. Bill kikatti ja kohautti olkiaan päästämättä irti Tomin kädestä. Tomia se ei oikeastaan haitannut.

-

Georg otti hatsit sätkästä ja ojensi sen Tomille. Tom irvisti, ennen kuin pudisti päätään. Georg kohautti olkiaan ja tarjosi sitä Billille. Bill vilkaisi Tomia ja pudisti myös päätään.

”Teidän menetyksenne, nössöt”, Georg näytti kieltään, ennen kuin imi sätkää voimakkaasti.

”Sä oot niin ärsyttävä, kun oot pilvessä”, Gustav pudisti päätään vaihtaen televisiokanavaa.

”Hei, jakaminen on välittämistä!” Andreas valitti kurkottaen eteensä ottaakseen marisätkän Georgin huulilta, ennen kuin työnsi sen omien huuliensa väliin. Hän hengitti sisään sieraintensa laajentuessa ja silmiensä sulkeutuessa, kun hän nojasi taakse sänkyä vasten.

”Oooh, pidä toi!” Georg osoitti televisiota.

”…mitä?” Gustav kääntyi tuijottamaan tätä. Ei se ollut kuin tylsä ihonpuhdistusainemainos.

”Oho…unohda. Mä luulin nähneeni tissit”, Georg vilkaisi televisiota kurtistaen kulmiaan, kun hän tarkisti ruudun rintojen varalta. Sitten hän huokaisi kaihoisasti ja nykäisi sätkän takaisin ottaen toiset hatsit.

”Hei, mikä toi on?” Tom osoitti seinää, jolla roikkui maalitaulu.

”Tikkataulu”, Gustav vastasi yksinkertaisesti. Kun Andreas, Bill ja Tom kääntyivät katsomaan häntä kuin pähkähullua, hän kohautti olkiaan ja vastasi nopeasti: ”Se on ihan hauskaa, kun ei oo muutakaan tekemistä.”

”Missä te pidätte tikkoja?” Tom sanoi nousten ylös. Bill oli käytännössä istunut hänen sylissään ja kierähti lattialle katsoen häntä erittäin pettyneenä.

”Tom, sä oot niin tylsä”, Bill pyöritti silmiään laittaen kätensä puuskaan ja henkäisten.

”Oikeestaan, Tomilla taitaa olla jotain mielessä…” Andreas kohotteli lähes näkymättömän vaaleita kulmakarvojaan, kun hän nousi. Hän tunsi Georgin ja Gustavin huoneen paremmin kuin omansa, sillä hän vietti suurimman osan ajastaan siellä vetäen pilveä, ja veti nopeasti kaapin oven auki, ilmestyen näkyviin tikkoja täynnä olevan laatikon kanssa.

Sanattomasti Tom otti tikan ja asettautui seisomaan taulua vastapäätä. Hän sulki toisen silmänsä ja tähtäsi tarkasti, ennen kuin heitti sen. Tikka osui juuri keskelle. Bill oli vain hieman vaikuttunut. Hän olisi ollut kiinnostuneempi, jos Tom olisi kiinnittänyt huomionsa häneen eikä siihen typerään, punavalkoiseen maalitauluun. Bill – hyvin seksuaalisesti turhautuneena – kääntyi Georgin puoleen, joka nojaili tyhmänä kerrossänkyä vasten, yhä rauhallisesti poltellen.

”Anna tänne!” Bill kivahti napaten sätkän. Hän tökkäisi sen huuliensa väliin ja veti pitkät henkoset tuntien vaikutuksen välittömästi. Hän päästi kevyen voihkauksen ja vajosi alemmas istuma-asennossaan tuntien itsensä erittäin rentoutuneeksi.

”Äääh!” Georg valitti nähtyään, että Bill ei palauttaisi jointtia vähään aikaan. Hän murahti ja kompuroi jaloilleen tarttuen Andreaksen kädessä olleeseen tikkaan, kun oli päässyt ylös. Hän liikutti kättään edes takaisin pidellen tikkaa, ja heitti sen. Hän oli heittänyt sen maalitaulusta vastakkaiseen suuntaan ja se osui Tomia niskaan.

”Hei!” Tom, joka ei ollut pilvessä, hieroi hellästi niskaansa näyttäen Georgille keskisormeaan.

”Hei, mä sain idean”, Andreas sanoi taputtaen käsiään. ”Pelataan ’räsytikkaa’!”

”…Räsytikkaa?” Gustav toisti epäilevästi.

”Nii! Joka kerta, kun menee ohi, sä riisut! Se on niin ku räsypokkaa… mut ilman kortteja. Tai sääntöjä, oikeestaan”, Andreas rapsutti päätään virnuillen. Hänen kärähtäneessä maailmassaan, peli tuntui aivan järkevältä. Se oli ihme, että hänellä oli koulun parhain keskiarvo.

”Kuulostaa viisaalta”, Bill hoiperteli ylös, sätkän roikkuessa hänen hoidetussa kädessään. ”Mä pelaan”, hän hymyili laiskasti. Hänelle kaikki, mikä sisälsi riisuutumista, kävi vallan mainiosti. Sanomatta mitään muuta, hän laski sätkän varovaisesti pöydälle ja otti tikan. Hän tähtäsi huolella ja heitti sen. Tikka osui taulun vieressä olevaan seinään jättäen pienen halkeaman maaliin. Hän kohautti olkiaan, yhä hoiperrellen, ja veti bleiserin päältään.

”Sun vuoro, Tom”, Andreas ojensi tikkarasiaa rastapäiselle pojalle.

Tom pyöräytti silmiään, yhä ajatellen pelin olevan maailman typerin keksintö. Hän heitti tikan osuen sillä jälleen kerran napakymppiin.

”Sä et oo hauska.” Georg heitti tikan. Hän ei selvästikään ollut tähdännyt taulua kohti, sillä tikka osui Gustavia kasvoihin. Lyhyt vaaleaverikkö hoiperteli taaksepäin tuijottaen.

”Senkin apina, sä #\"¤2%! melkeen sokeutit mut!” hän karjui, hänen rauhallinen ja viileä käytöksensä yhtäkkiä katosi. ”Älkää antako Georgin enää pelata”, Gustav sanoi vihaisesti hieroen samalla kulmaansa.

Georg uikutti näyttäen hieman säälittävältä. Kuitenkin, hän yhä uskoi olevansa pelissä mukana, ja veti kravattinsa pois, koska hän oli tietenkin osunut ohi.

”Mun vuoro!” Andreas kiljahti veikeästi. Hän heitti tikan ilmaan ja se tipahti Billin hiuksiin jääden valtavaksi tupeerattuun pehkoon. Kukaan ei näyttänyt huomaavan. Andreas räpytteli silmiään sameasti tuijotellen tyhjää tilaa huoneessa, mihin tikka olisi voinut mennä. ”Mi-missä se on?!” Hän alkoi hyperventiloida. Hän väänteli käsiään hermostuneesti, ja käänteli päätään raivoisasti etsien punaista tikkaa.

”Se on poissa”, Bill sanoi pyöräyttäen silmiään. Hänelläkään ei ollut minkäänlaista tietoa siitä, että kyseinen punainen lelu oli hänen päässään. ”Jatka nyt vaan. Ja riisuudu. Älä unohda sääntöjä.”

Andreas näytti siltä kuin hän aikoisi itkeä, mutta totteli avaten vyönsä, ennen kuin veti mustat housunsa alas astuen niistä ulos. Tämän jälkeen hän työnsi sormensa bokseriensa kuminauhan alle aikoen vetää nekin pois.

”Oho, oho!” Tom nosti kätensä estäen Andreaksen aikomukset. Blondi katsoi ymmällään ylös verestävillä silmillään. Tom mulkaisi tämän haaraväliään, joka oli vielä – onneksi – peitetty. ”Pidä noi päälläs, sä nimittäin osuit vaan yhden ohi, et kolmea.”

”Ai…” Andreas räpytteli silmiään muutaman kerran, ennen kuin veti housunsa takaisin jalkaansa ja sulki vyön. Tom huokaisi pudistaen päätään.

”Mun vuoro taas”, Bill sanoi. Hän työnsi kätensä laatikkoon vetäen esiin kolme tai neljä tikkaa. Hän heitti ne kaikki samaan aikaan ilmaan ja vältti maalitaulun jokaisella neljällä kerralla. ”Ups”, hän sanoi kikattaen viattomasti, ennen kuin hän ryhtyi ottamaan valkoista kauluspaitaa, mustaa kravattia, mustaa vyötä ja mustia housuja pois. Hän katsoi Tomia varmistaakseen, että häntä tarkkailtiin koko ajan. Tom todellakin katseli häntä hartaasti ja nieleskeli kovasti Billin aistillisille liikkeille. Bill avasi hitaasti paitansa jokaisen napin, sormet viipyillen hänen rinnallaan, ennen kuin hän veti kravatin pois yhdellä näppärällä liikkeellä. Hän nuolaisi huuliaan ja nakkasi kravatin Tomia kohti, ennen kuin alkoi vetää housujaan pois.

Tom nappasi kravatin ja jatkoi Billin strippailun katselemista. Tummatukkaisella pojalla oli yllään todella tiukat, mustat bokserit, jotka roikkuivat alhaalla antaen hyvän näkymän tämän törröttäviin lantioluihin sekä surullisenkuuluisaan tähtitatuointiin. Tomin silmät olivat liimautuneet Billin bokserien haaraväliin, jossa oli kohouma. Hän nielaisi ja kohtasi Billin katseen, joka katseli häntä melkein ahnaasti, virnuillen.

Tom käänsi katseensa pois naama punaisena. Hän ei tiennyt, mikä Billissä sai hänestä niin hallitsevan, mutta hän ei pitänyt siitä. Hän ei pitänyt siitä, että häntä kohdeltiin kuin hän olisi Billin pieni apina ja kieltäytyi olemasta niin helposti vieteltävissä. Loppujen lopuksi, hänhän oli jo pannut Billiä yhtenä iltana jälkimmäisen osapuolen muutaman nopean sanan takia, ja se oli ollut jo tarpeeksi alentavaa.

Bill huomasi, ettei ollut enää Tomin huomion keskipisteenä ja hermostui painuen välittömästi alas polvilleen ja kontaten toista poikaa kohti. Hän nielaisi, sillä hänen kurkkunsa oli erittäin kuiva, ja kiersi kätensä Tomin jalan ympärille hieroen päätään tämän reittä vasten.

”Tomi, vie mut takas kotiin”, hän valitti painaen nyt päätään Tomin nivusia vasten. Tom hyppäsi melkein metrin ilmaan tuijottaen Billiä häkeltyneenä.

”Tarkotat sä, että takas meidän huoneeseen?” hän virnisti varpaiden kipristyessä hänen sukissaan, kun lämpö alkoi sykkiä hänen vartalonsa lävitse. Hän pureskeli huulikoruaan katsellessaan Billin hierovan päätään hänen heräilevää erektiotaan vasten. Hänen kulmakarvansa kohosivat hieman, kun hän huomasi punaisen tikan kätkeytyneen Billin tummiin hiuksiin. Hän virnisti – selvästi huvittuneena – muttei ottanut sitä pois.

”Ihan sama”, Bill mutisi. Hän käänsi päätään sivulle ja painoi huulensa Tomin lantioon. Hän kurtisti kulmiaan huomaten vasta, että koko pelin aikana Tom ei oikeastaan ollut ottanut vaatteitaan pois. Hän nousi hitaasti seisomaan, käsiensä tarttuessa Tomin olkapäihin, ja hänen polviensa nytkähtäessä, koska hänen vartalonsa tuntui liian veltolta pitääkseen itseään pystyssä. ”Voisitko sä rakastella mun kanssa?” hän kysyi hiljaa työntäen kasvonsa Tomin kaulaa vasten.

”En sillon, kun sä oot pilvessä”, Tom vavahti, kun Billin nenä hieroutui hänen aataminomenaa vasten. Hän laski kätensä Billin ympärille ja vilkaisi ylös nähdäkseen kolmen muun pojan kunnon.

Georg oli niin pilvessä kuin ihminen voi olla, ja nyyhkytti jollekin, mitä oli juuri nähnyt televisiossa. Andreas pyöri paikallaan, ilmeisesti etsien yhä kadottamaansa tikkaa, ja Gustav istui sängyllään risti-istunnassa yhä raivoten siitä, että oli melkein saanut tikan silmäänsä.

Ja nyt Bill nuoli hajamielisesti Tomin kaulaa ylös ja alas päästellen kurkkuääniä. Tom voihkaisi saaden itsensä nolostuneeksi siitä, että hän oli oikeastaan kiihottunut tästä, ja ilmoitti nopeasti muille pojille, että he lähtisivät takaisin omaan huoneeseensa.

Onneksi 12A oli vain kahden oven päässä ja Tomilla ei olisi ollut minkäänlaisia vaikeuksia päästä sisään, heittää Bill sängylle ja panna häntä juuri siinä. Siinä se, jos hän vain löytäisi avaimen.

”\"#!¤¤¤”, hän sähähti työntäen kätensä joka ikiseen taskuunsa. Hän tuijotti hetken ovea päästäen muutaman kirosanan, kun hän tajusi, että avain oli hänen repussaan ja hän oli jättänyt sen huoneeseensa ennen kuin hän oli lähtenyt Billin kanssa Georgin ja Gustavin huoneeseen. ”#\"¤2%!! Bill, me ollaan lukkojen takana”, Tom sanoi pudistaen päätään omalle idioottimaisuudelleen.

”Ai…” Bill sanoi kurtistaen hieman kulmiaan. Hän oli melkein alasti, pukeutuneena ainoastaan boksereihinsa, ja nyt hänellä oli ihailtava seisokki. Hän oli jättänyt vaatteensa 14A:han kolmen pilvessä olevan pojan luokse. ”No… miten me päästään sisälle?” hän taivutti päätään sivulle.

Tom iski nyrkkinsä ovea vasten. Häntä panetti, hitto soikoon, hänen seisokkiaan jomotti tuskallisesti hänen mustia housujaan vasten, ja hän oli haaveillut saavansa panna Billiä uudestaan kerta toisensa jälkeen. Mutta nyt hän ei voinut, vain yhden tyhmän, pienen avaimen takia.

”Meidän täytyy mennä rakennuksen johtajan puheille”, Tom huokaisi. ”Ja se on Jost.”

”Oooh, David, se on kiva, se auttaa meitä!” Bill henkäisi. Hän käänsi päätään sivulle ja huusi keuhkojensa täydeltä: ”DAVID!”

Tom päästi vihaisen äännähdyksen ja laittoi kätensä Billin suun eteen hiljentäen tämän. Billin silmät laajenivat ja hän ravisti päätään raivoisasti yrittäen vapauttaa itsensä. Tom veti kätensä nopeasti pois, mutta Bill jatkoi päänsä ravistelua täysin kykenemättömänä ajattelemaan selkeästi. Hänen naurettavan pään ravistelun ansiosta hänen hiuksistaan tipahti lattialle pieni, punainen tikka.

”Hei, kato!” Billin suu loksahti auki ja hän osoitti lelua lopettaen välittömästi hänen aikaisemman hyperaktiivisen käytöksensä. ”Siis se ilmesty tyhjästä!”

Tom pyöritti silmiään. Hän mulkaisi matolla viattomana makaavaa punaista tikkaa. Sitten hän räpytti tutkien sen ulkomuotoa. Punainen, pehmeä muovi päättyi hopeiseen, hieman terävään päähän. Terävä pää oli juuri tarpeeksi kapea mahtuakseen avaimenreikään…

Hän virnisti ja kumartui välittömästi ottamaan tikan. Hän työnsi terävän kärjen lukkopesään ja heilutteli sitä jonkin aikaa, kunnes hän vihdoin kuuli vaimean naksahduksen ja lukko aukesi. Päästäen pienen voitonkiljahduksen, hän työnsi oven auki. Bill hurrasi kovaäänisesti ja sitten seurasi häntä sisään kietoen kätensä hänen vyötärönsä ympärille.

”Tomi, sä teit sen”, Bill henkäisi. ”Sä pelastit mut!”
Tom pyöritti silmiään, täysin tietoisena siitä, että Bill oli yhä pilvessä. Tietenkään Tom ei ollut itse täysin selväpäinen tällä hetkellä, kiitos passiivisen tupakoinnin. Bill painoi päänsä Tomin selkää vasten ja ele tuntui tavallaan melkein suloiselta. Oli mukavaa nähdä Bill tällaisena – kerrankin niin, että tämä ei leveile sillä, että on rikas ja onnellinen ja parempi kuin kukaan muu. Juuri nyt, Bill ei tehnyt mitään muuta kuin näyttänyt puhdasta kiintymystä, ja se sai Tomin vatsassa olevat perhoset liikehtimään.

Tom huokaisi ja väänsi Billin hellästi irti työntäen tämän sänkyään kohti. Hän tiesi, että Bill oli sellaisessa kunnossa, että tämä ei pystyisi kiipeämään yläsänkyyn, joten hän ohjasi tämän alasänkyä kohti, ennen kuin veti peiton tämän päälle. Bill sulki silmänsä ja hengitti kevyesti nukahtaen. Tom huomasi lakanoissa olevan kohouman, ja hän oli itsekin yhä kovana. Hän hengitti hampaidensa lävitse kävellen lempeästi ovelle, jotta hän pääsisi kylpyhuoneeseen selvittämään ongelmansa.

Hän avasi oven ja näki Davidin seisomassa oven ulkopuolella, nyrkki kohotettuna niin kuin tämä aikoisi koputtaa.

”Tom, hyvä ajoitus!” David hymyili.

Tom selvitti kurkkuaan liikahtaen epämukavasti ja rukoillen, että David ei katsoisi alas ja huomaisi hänen seisokkiaan.

”Miten menee?” Tom ähkäisi.

Davidin hymy katosi ja hän asetti kätensä puuskaan. ”Tom, sinä ja Bill missasitte teidän tän päiväsen jälki-istunnon. Uskoakseni Bushido kertoi, että teidän täytyy tulla joka päivä mun toimistooni jälki-istuntoa varten seuraavien kahden viikon ajan. Siihen kuuluu myös kuukauden ensimmäinen perjantai.”

Tom tuijotti tätä miettien, miten David tiesi niin paljon.

”Joka tapauksessa, kun te unohditte tulla tänään, te tulette ilmoittautumaan mun toimistooni huomenna kello yhdeksältä aamulla. Jos te missaatte senkin, teidät erotetaan, ymmärsitkö?” David lisäsi vakavana.

”Kyllä, herra”, Tom murahti.

”Hyvä. Pysy kaidalla tiellä, okei?” David taputti Tomia olkapäälle, ennen kuin kääntyi lähteäkseen.

Tom ähkäisi ajatellessaan jälki-istuntoa lauantaiaamuna. Se oli kokonaan Billin syytä – jos se tyhmä, pieni diiva ei olisi raahannut häntä mukaansa, niin he olisivat saaneet hoidettua jälki-istunnon tänään ja pitää koko viikonlopun heillä itsellään, jotta he voisivat panna ja vetää huumeita tai mitä ikinä he haluaisivatkaan tehdä.

Tom kääntyi ympäri, täysin valmistuneena antamaan Billille todella tylyn herätyksen, mutta pysähtyi, kun näki Billin torkkuvan rauhallisesti. Billin hiukset olivat levittäytyneet tyynyä vasten ja ne olivat niin mustat, että ne näyttivät sinisiltä. Ne loivat mukavan vastakohdan tämän kermaisen valkoisesta ihosta, ja tämän silmäripset värähtelivät aina silloin tällöin. Tämän suu oli hieman raollaan, ja tämä mutisi aina välillä puhuen liian hiljaa, jotta toinen poika kuulisi.

Tom katseli tätä hetken, hyvin tietoisena siitä, että oli jälleen kerran kokonaan Billin tahdon alaisena – miten Bill pystyi ohjailemaan häntä, vaikka tämä nukkuikin niin viattomana. Pudistaen ihmetellen päätään, Tom kiipesi pieniä puutikkaita pitkin yläsänkyyn ja käpertyi Billin lakanoiden väliin haistellen tämän makeaa tuoksua, joka oli sekoittunut kankaaseen.

--

B/N: Taas aivan mahtava suomennos ja muutenkin mahtava osa! Virheitä ei silmiin pomppinut ja kun yöllä tämän betasin niin silmät oli iha sikkuralla muutenkin. Jatkoa, jatkoa!
Takaisin alkuun Siirry alas
http://twitter.com/aadalol
ONGELMAJÄTE
New here ~
New here ~
avatar

Viestien lukumäärä : 15
Join date : 29.01.2011
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

ViestiAihe: Vs: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   5/2/2011, 20:45

8. Detention’s Not So Bad

“Bill”, Tom tuuppi nukkuvaa poikaa hellästi. “Bill, herää!”

Bill räpytteli silmiään mutisten jotain epämääräistä, ennen kuin hänen silmänsä tavoittivat Tomin. Hän siristeli silmiään liian väsyneenä liikahtaakseen.

”Paljon kello?” hän kysyi. Hänen kurkkunsa oli niin kuiva, että se oli melkein liian kivuliasta. Tummatukka yritti nielaista, mutta se sattui liikaa, joten hän kurotti sängyn alle, jossa he säilyttivät Tomin kanssa vesipulloja. Silloin hän tajusi, että nukkui Tomin sängyssä. “Mitä viime yönä tapahtu?” hän kysyi, kun otti vesipullon esiin ja joi siitä pitkän kulauksen.

“Sä olit niin pilvessä”, Tom nauroi. “Se oli aika helvetin hauskaa.”

“Ja miks sä herätät mut näin helvetin aikaseen?” Bill mulkaisi seinällä roikkuvaa kelloa, joka osoitti vasta aamukahdeksaa.

Tom huokaisi. “Jost haluu meidät tunnin päästä sen toimistoon korvaamaan eilen väliin jääneen jälki-istunnon. Kiitos sun ja sun pienen huumeseikkailun”, hän sylkäisi viimeisen osan ansaiten ankaran mulkaisun Billiltä.

Bill oli aikeissaan vastata, mutta liikahti tuntien boksereissaan olevan kosteuden. Hän punastui katsoen peiton alle nähdäkseen märän tahran. Hän muisti selvästi nähneen märän unen, mutta oli selvästikin ollut liian sekaisin muistaakseen. Hän nosti katseensa nähdäkseen, että Tom katseli häntä virnuillen.

“Turpa kii”, Billin kasvot ja niska olivat nyt punaisia, ja hän tarrasi peittoon vetäen sitä ylöspäin mutristaen huuliaan.

“En mä sanonu mitään, tyhmä”, Tom kiusasi kurottaen eteenpäin näpäyttääkseen Billiä suoraan nenälle. Bill nyrpisti nenäänsä suloisesti ja näytti kieltään, ennen kuin loikkasi ylös sängystä. Tom pyöräytti silmiään miettien, miten diivan käytös saattoi muuttua niin nopeasti rättiväsyneestä hyperaktiiviseksi. Katsellessaan Billin innostuneita, melkein lapsellisia liikkeitä, oli mahdotonta uskoa Billin olevan rikas, hemmoteltu, seksiriippuvainen kakara.

”Syödääks me eka aamiaista?” Bill kysyi vetäessään farkkuja jalkaansa. Viikonloppuisin ja loma-aikoina Heisenbergin opiston oppilaat saivat pukeutua miten ikinä halusivatkaan. Bill veti paljaan ylävartalonsa peitoksi vihreän paidan huomaten Tomin olevan täydessä hip-hop vaatetuksessa, jättimäisten farkkujen ja noin kahdeksan kokoa liian suuren t-paidan täydentäessä sitä. Jotenkin tämä näytti onnistuneen siinä, eikä hän keksinyt mitään pahaa sanottavaa. Hän vain toivoi, että Tomin vartalo olisi lihaksikkaampi  valtavat vaatteet saivat tämän vartalon näyttämään laihemmalta kuin se todellisuudessa oli.

“Joo kai”, Tom vastasi pidellen Billille ovea auki.

Hän ei ollut edes huomannut Billin sujauttaneen kondomin takataskuunsa. Bill, aina se ovelampi henkilö, tiesi, että lauantaiaamuun kuuluisi muutakin kuin vain istumista ja Davidin käskyjen toteuttamista.

-

“No niin, pojat. Olen pahoillani, mutta minun täytyy lähteä vanhempainneuvojien konferenssiin. Teidän pitää vain laittaa nämä kansiot aakkosjärjestykseen. Siinä ei pitäisi kauaa nokan tuhista. Sitten, kun olette valmiita, kutsukaa Bushido, jos häneltä löytyisi lisää yhteiskuntapalveluun sopivia tehtäviä”, David seisoskeli ovella valmiina lähteäkseen. “Ja älkää poistuko, jos olette aikaisemmin valmiita! Olette täällä jumissa ainakin puoleen päivään asti.”

Tom ja Bill vastasivat innottoman yksimielisesti, kunnes ohjaaja katosi ovesta ulos. Tom huokaisi ja rojahti pöydän takana olevaan tuoliin vetäen kasan kansioita eteensä, kun alkoi järjestellä niitä. Bill pyöritti silmiään tajuten, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin auttaa Tomia, ja kumartui tämän vierelle.

Hän katsoi sivusilmällä rastapäistä poikaa tutkiskellen tämän profiilia. Tom nojasi kansiopinon ylitse, tämän rypistäessä kulmiaan keskittyessään, kun hän imeskeli huulikoruaan mietteliäänä. Juuri nyt, kaikessa keskittyneisyydessä ja vaivannäköisyydessä, jokin Tomissa sai Billin todella kiihottuneeksi. Tummatukkainen poika punastui ja nielaisi. Jokin fiksuissa pojissa sai hänet erittäin kiimaiseksi. Hän ei pitänyt nörteistä, mutta hän piti miehistä, jotka olivat melko älykkäitä. Tästä syystä hänellä oli ollut lyhytaikainen suhde Andreaksen kanssa.

Sanaakaan sanomatta, Bill kurotti eteenpäin ja laski kätensä Tomin polvelle levittäen hänen hoidetut sormensa farkkukankaan ylle. Tom loi häneen kysyvän katseen ja kääntyi takaisin työnsä pariin. Bill nauroi. Hän rakasti aina haasteita, ja nousi ylös harppoen ovelle lukitakseen sen.

“Miks sä pistit sen lukkoon?” Tom kysyi välinpitämättömästi.

“Mä luulen, että sä tiiät”, Bill vastasi pehmeästi.

Tom katsoi häntä epäluuloisesti. “Bill, ei täällä.”

“Tiedän”, hän kohautti olkiaan viattomasti palaten edelliselle paikalleen Tomin vierelle. Tällä kertaa hän laski kätensä Tomin reidelle ja silitteli sitä lempeästi. Tom mulkaisi häntä sivusilmällä, ennen kuin pudisti päätään ja jatkoi töitään niin kuin minkäänlaista häiriötä ei olisikaan. Tom oli päättäväinen jättäessään hänet huomiotta, ja kymmenen minuutin järjettömän silittelyn jälkeen, Bill menetti malttinsa. Nopealla liikkeellä hän työnsi kätensä Tomin ylisuurten housujen sekä boksereiden sisään tarttuen tämän nivusista.

Tom hypähti haukkoen henkeään äänekkäästi, kun Bill hieroi häntä ammattitaitoisesti, silitellen peniksensä päätä etusormensa ja peukalonsa avulla.

“Bill!” Tom tiuskaisi. “Mä sanoin, että ei täällä!”

“Mmm-hmmm”, Bill kehräsi. Hän veti kätensä takaisin tyytyväisenä nähdessään sen olevan kostea touhutippojen ansiosta, ja virnisti nuolaisten sen pois etusormestaan katsellen samalla Tomia puoliksi suljettujen silmäluomiensa takaa. Sitten hän kurotti eteenpäin avaten Tomin vyön ja farkut, hänen kulmakarvojensa kohotessa huvittuneisuudesta nähdessään suuren kohouman.

Tom mulkaisi Billiä tajuten vastustelun olevan turhaa, sillä hän halusi tätä aivan yhtä paljon. Hän alkoi jalkojensa avautua entisestään ja siirsi lantiotaan varovasti eteenpäin päästen lähemmäs Billiä. Bill nauroi ilmavasti ennen kuin nousi seisomaan ja nyökkäsi päätään viitatakseen Tomia seuraamaan.

“Mitä nyt?” Tom marmatti noustuaan seisomaan, housut nilkoissa. Hän astui ulos niistä sähähtäen, kun hänen bokseriensa kangas hankautui hänen herkkää ihoa vasten.

“Mä haluan, että sä panet mua”, Bill voihkaisi silitellen Tomin käsivarsissa olevia lyhyitä karvoja. “Tässä ja nyt.”

Tom virnisti ja tarttui Billiä niskasta vetäen tämän aggressiiviseen suudelmaan. Liike ei ollut millään tavalla hellä, ja Bill vaikeroi avuttomana Tomia vasten puristaen hänen käsivarsiaan, kun tämä liikutti lantiotaan hänen omaansa vasten tuntien Tomin kovan elimen tökkivän tämän sisäreittä. Tämä värähti, kun Tom painoi tämän työpöytää vasten tönäisten tämän alas niin, että Bill makasi mahonkisella pöydällä, tämän jalat taivutettuina pöydän reunan ylitse, Tom päällään.

“Oot sä ihan varma, ettet oo liian hellänä?” Tom kysyi kiusoitellen vetäen kielensä ulos Billin suusta luodakseen tälle komean hymyn.

”Haista \"#!¤¤¤”, Bill vastasi tasaisesti. Hän nousi istumaan nojaten kyynärpäihinsä kurtistaen kulmiaan, kun Davidin pöydällä olevat paperit raapivat hänen selkäänsä. Harkitsemattomalla, malttamattomalla liikkeellä hän pyyhkäisi joka ikisen paperiarkin pöydältä tehden olonsa mukavaksi. Sitten hänen katseensa vaelteli ympäri huonetta huomaten hajustamattoman voiteen. Hän heitti sen Tomille, joka katseli sitä kysyvästi.

”Muistat sä, kun mä sanoin, et sä tarviit liukastetta?” Bill taputti Tomin otsaa. ”Tän parempaa vaihtoehtoa meillä ei oo just nyt.” Hän painoi vartalonsa Tomin omaa vasten haluten läheisyyttä. ”Ai nii, ennen ku mä unohan…” Hän työnsi kätensä takataskuunsa ja veti esiin kondomin, jonka oli ottanut mukaansa. Hän ojensi sen Tomille, joka otti sen vapaaseen käteensä.

”Käänny ympäri”, Tom sanoi matalasti. Hän veti bokserinsa alas huokaisten helpotuksesta, kun hänen seisokkinsa pääsi vihdoin vapaaksi. Bill katseli häntä laajoin, innokkain silmin, ennen kuin totteli. Kun tämä oli kääntynyt selin, riisui tämä nopeasti vaatteensa ja laski kätensä pöydän reunalle pitäen kätensä pois tieltä, perse ilmassa.

Tom melkein laukesi pelkän näkymän takia, mutta sai itsensä kuriin nielaisten paksusti. Hän avasi voidepullon korkin tärisevin käsin ja puristi mukavan määrän voidetta käsilleen. Hieroen kämmeniään yhteen levittääkseen rasvaa, hän kurotti hitaasti eteenpäin asettaen toisen kätensä Billin alaselälle, ja toisen tämän perseen alle tarttuen siihen epäröiden.

”Vauhtia”, Bill sähähti. Hänenkin erektionsa oli niin kova, että se sattui, ja hän käytti kaiken itsekurinsa siihen, ettei hinkkaisi itseään pöytää vasten.

”Ja mäkö siis vaan…?” Tom siirtyi kauemmas häveten tietojensa puutetta. Olihan hän kerran aikaisemmin harrastanut seksiä Billin kanssa, mutta tällä kertaa hän oli aikeissa tehdä sen oikeaoppisesti, ja oli aivan hukassa.

Puuskahtaen malttamattomana, Bill pyörähti ympäri. Ensimmäiseksi hän nykäisi kondomin Tomin käsistä ja repi pakkauksen auki rullaten lateksin Tomin varren päälle. Tom vavahti toisen pojan kosketuksen johdosta ja katseli tätä varovasti.

”Se on aika mutkatonta”, Bill sanoi. Hän nosti Tomin voiteen peittämän käden ja kuljetti sen tarkkaavaisesti kohti takapuoltaan painaen sitä alas sisäänkäyntinsä luokse. Hän nojasi mahdottoman lähellä Tomia, heidän seisokkinsa tuuppivat toisiaan vasten. ”Mun sisään. Ja mä tarkotan, että ihan kokonaan, jotta se ois helpompaa sulle ja vähemmän kivuliasta mulle. Tajusitko?”

Tom nyökkäsi hatarasti ja työnsi epäröiden sormensa Billin sisälle. Bill jännitti lihaksiaan hengittäen raskaasti, ja nyökkäsi hyväksyvästi. Tom lisäsi hitaasti toisen sormen ja muutti kätensä asentoaan niin, että työnsi sormiaan yhä syvemmälle. Bill päästi kevyen vaikerruksen, ja nojasi Tomin kosketusta vasten.

Vilkaisten ylös Billiin, tietääkseen hyväksyikö Bill tämän, alkoi Tom pikkuhiljaa liikutella sormiaan nähden mikä tuottaisi eniten nautintoa Billille. Kun hän koukisti sormiaan, hän ilmeisesti pyyhkäisi jonkin kohdan ylitse, sillä Bill huudahti kovaäänisesti hänen korvaansa, tämän polviensa notkahtaessa. Tom piteli tätä pystyssä vapaalla kädellään ja – kovaäänisen vastauksen innoittamana – jatkoi sormiensa kääntelyä ja koukistelua toisen pojan sisällä.

”Riittää”, Bill läähätti, hien valuessa hänen ohimoaan pitkin. ”Pane mua. Kiltti.” Hän hautasi kasvonsa Tomin kaulaan hengittäen syvään, ja hänen kätensä kietoutuivat Tomin ympärille pitäen tästä tiukasti kiinni.

Tom veti sormensa ulos Billin sisältä, mikä sai toisen sähähtämään. Tummatukka kääntyi ympäri ja heilautti kätensä työpöydän reunan ylitse käyristäen selkäänsä Tomia vasten. Varovasti Tom asettautui paikalleen pidellen tarkasti Billin lantiosta kiinni, jonka jälkeen hän työntyi vetreään vartaloon. Bill oli ollut oikeassa – vartalovoide oli saanut tämän niin liukkaaksi, että Tomin työnnöt olivat niin paljon rennompia ja helpompia. Hän painautui Billin sisään yhä uudelleen voihkien samalla.

Billkin hengitti raskaasti lausuen aina välillä Tomin nimen.

”Nopeammin”, hän käski tiukalla äänellä. Tom murahti hänen takanaan ja muutti lantionsa asentoa työntäen sisään yhä nopeammin. Bill huokaisi notkistaen kaulaansa ja selkäänsä melkein kissamaisella tavalla. Hänen otteensa pöydän reunasta löyheni, kun hänen vartalonsa lähestyi huippuaan. Tummatukan polvet nytkähtivät, kun hän viimein laukesi voihkaisten kovaäänisesti. Bill päästi irti pöydästä ja vajosi polvilleen, Tomin vajotessa hänen mukanaan. Tom pani häntä yhä, ja Bill vaikeroi toivoen, ettei olisi saavuttanut huippuaan niin nopeasti, jotta voisi nauttia tunteesta. Tomin rastat ruoskivat hänen nihkeää selkäänsä ja tämän kädet pitivät hänestä niin lujasti kiinni, että hänen ihonsa näytti valkoiselta. Mutta se kaikki tuntui niin hyvältä.

Tom huokaisi raskaasti ja työntyi Billiin vielä viimeisen kerran, kun hänkin saavutti huippunsa. Hän piteli itseään ylhäällä asettamalla kämmenensä lattiaa vasten Billin vartalon molemmille puolille, toisen pojan yhä ollessa hänen allaan. Bill toisaalta antoi itsensä rentoutua ja venytteli laiskasti lattialla maaten yhä vatsallaan. Tom laskeutui pian tämän jälkeen, joten hän makasi Billin päällä, kasvot haudattuina pitkiin, sinisenmustiin hiuksiin.

”Heteroks sä oot tosi hyvä tässä”, kuului Billin tukahdutettu ääni.

Tom naurahti nipistäen tätä leikillään kyljistä. ”Fuck you”, hän sanoi liikuttaen suutaan niin, että hän imi hellästi Billin olkapäätä.

”Niinhän sä just teit.”

Tom nipisti Billiä vielä viimeisen kerran ennen kuin kierähti pois pojan päältä laskeutuen selälleen ja katsellen kattoa uneksien. Hän huokaisi ja käänsi päätään sivulle muutaman minuutin jälkeen, hänen hyvän mielialan latistuessa, kun hän näki millaisen sotkun Bill oli saanut aikaan pyyhkäistessään kaikki Davidin työpöydällä olleet tavarat lattialle. Ja tietenkin Billin siemennesteet olivat levinneet luultavasti pitkin työpöytä-parkaa.

”No niin”, Tom voihkaisi ja auttoi itsensä jaloilleen. ”Meidän pitäis siivota.”

Bill kierähti selälleen ja tuijotti Tomia mököttäen.

”Tom, mä en siivoa.”

”Bill, sun spermat on pitkin tota työpöytää, joten #\"¤2%! siivoa se!” Tom sanoi alkaen samalla menettää malttiaan.

Bill kurtisti kulmiaan vihaisesti ja ilman sanaakaan hän tarttui kondomiin, joka yhä roikkui Tomin sukuelimessä, ja heitti sen pöydälle saaden Tomin siemennesteet leviämään pitkin puuta.

”Siinä”, Bill sanoi ristien kätensä ja luoden Tomille tyytyväisen ilmeen. ”Nyt sun täytyy siivota se.”

”Bill, jos sä et olis tyttö, mä löisin sua just nyt”, Tom sanoi matalasti puristaen kätensä nyrkkeihin. Hän tarttui vaatteisiinsa ja veti ne nopeasti ylleen toivoen, että voisi painaa Billin kasvot ikkunaa vasten.

Bill nauroi. ”Sä löit mua jo, tyhmä. Näethän sä tän ihanan jäljen mun kasvoissa? Ja mä luulen jo todistaneeni sulle, että mä oon poika. Sä vahvistit sen jo panemalla mua peräti kahdesti.”

Tom alkoi jo jälleen vihata Billiä.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://twitter.com/aadalol
ONGELMAJÄTE
New here ~
New here ~
avatar

Viestien lukumäärä : 15
Join date : 29.01.2011
Ikä : 22
Paikkakunta : Espoo

ViestiAihe: Vs: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   5/2/2011, 20:47

9. Snow Flakes and Crafts

Oli mahdotonta laskea, kuinka monta kertaa kaksi rakastavaista olivat tapelleet kuluneiden viikkojen aikana. He vittuilivat, valittivat, huusivat, sähisivät, kynsivät, ja yhden kerran illallisen aikana he heittelivät haarukoita ja lautasia toisiaan päin.

Jokaisen naurettavan riidan jälkeen he päätyivät Bushidon raivon kohteiksi. Huutojen jälkeen heidät lähetettiin heidän huoneeseen, jossa he harrastivat intohimoista, vihaista seksiä. Seksin jälkeen he makoilivat Tomin pienenpienessä sängyssä tasaten hengityksiään ennen kuin he mulkaisivat toisiaan. Keskustelu, jonka he kävivät, meni yleensä näin:

”Mä vihaan sua vieläkin.”

”Mä vihaan sua enemmän.”

”Mä vihaan sua eniten.”

”Vedä kätee.”

”Miks mun tarvis, kun sä panet mua niin mielelläs, hintti?”

”Haista #\"¤2%!, kullinlutkuttaja.”

”Hetero? Joo nii varmaa.”

Onnistuttuaan toistensa ärsyttämisessä, he virnistivät, kierähtivät pois sängyltä, pukeutuivat ja osallistuivat päivän tunneille toistaen loppumatonta sykliä.

Kevät muuttui syksyksi, ja ennen kuin kukaan huomasi, alkoi sataa lunta.

”Lumi on niin vitun kaunista”, Bill niiskaisi eräänä lauantai-iltapäivänä. Hän istui risti-istunnassa lattialla tuijotellen ikkunasta taivaalta tasaiseen tahtiin leijailevia lumihiutaleita. ”It’s so beautiful it makes you wanna cry!” hän lauloi huonosti Avril Lavignen laulua imitoiden tämän kimeää ääntä, kun hän otti uudet henkoset sätkästään.

”Ole kiltti ja pidä turpas kiinni”, Tom huusi tälle. Tom istui Georgin vieressä, molemmilla marisätkät suunpielestä roikkumassa. He molemmat pelasivat Counter-Strikeä. He olivat niin pilvessä, että kunnon pelaamisen ja toistensa ampumisen sijaan he ampuivat päämäärättömästi kohti seiniä.

Bill pyöritti silmiään heille ja heidän maskuliiniselle pelilleen ennen kuin vilkuili ympäri huonetta huomaten Gustavin, joka istui nurkkapöydässä liimailemassa erilaisia esineitä jättimäiseen puunpalaseen.

”Miten menee, ’Stav?” Bill sammalsi raahustaen vaaleahiuksisen pojan luokse. Gustav istui mahdollisimman kaukana savusta ja mulkaisi Billin kädessä olevaa sätkää.

”Mä teen Rube Goldberg -laitetta”, hän vastasi lyhyesti liimaten telineen puupalikan toiseen päähän ja kellon toiseen.

”Miks ihmeessä?” Bill kysyi purren kynttään.

”Koska sen täytyy olla valmis ens viikolla.”

”Mitä?! Ei oo totta! Niiden pitäis olla valmiina päivää ennen talvilomaa!” Bill henkäisi, melkein pudottaen sätkänsä lattialle.

”…Niin. Talviloma alkaa ens viikolla, Bill.”

”No perkele”, Bill puuskahti. ”Mun pitäis varmaan alkaa työskennellä ton projektin kanssa, vai?”

”Jep.”

”Mitä sen pitikään tehdä?”

”Lyödä kelloa.”

Bill huokaisi. Gustaville puhuminen oli kuin puhuisi kuolleelle. Gustav oli liian keskittynyt projektiinsa ja liimaili esineitä siististi paikoilleen. Tämä käytännössä jätti vieressään seisovan, huumausaineiden vaikutuksen alaisena olevan, tummatukkaisen pojan huomiotta. Bill, joka näytti varsin rauhalliselta, panikoi. Hän oli itse asiassa pärjännyt melko hyvin koulussa tänä lukukautena ja hänen arvosanansa tekisivät hänen vanhempansa varmaan aika ylpeiksi. Mutta jos hän ei palauttanut sitä typerää laitetta, hänen fysiikan numeronsa valuisi alas viemäristä.

”Tom!” Bill käveli Tomin luokse. Hän otti sätkän ja ohjaimen pois ansaiten kaksi kovaäänistä valitusta rastapäiseltä pojalta. ”Sähän tiedät siitä Rube Goldberg -laitteesta? Se, mikä meidän piti rakentaa, ja minkä pitää olla ens viikolla, ennen talvilomaa, valmis?!”

”#\"¤2%! eikä!” Tom toljotti. ”Talviloma alkaa ens viikolla!? Vitun siistii!” Hän kääntyi Georgiin päin ja kaksi pilvessä olevaa poikaa iskivät kätensä yhteen unohtaen täysin videopelin.

”Sä et nyt tajua!” Bill kivahti. ”Tää projekti pitää tehdä! Meillä ei oo ees mitään vitun tarvikkeita siihen!”

”Osta vaan se Rotanloukku peli. Se on oikeestaan Rube Goldberg -laite”, Tom kohautti olkiaan kurkottaen laiskasti kohti Georgin marisätkää. ”Korvaa rotat kelloilla ja valmis. Kymppi tulee!”

Bill otti sätkän ja asteli ikkunalle, avasi sen antaen tuulenpuuskan puhaltaa sisälle kylmää ilmaa, ja heitti kaikki kolme sätkää ikkunasta ulos. Tämän jälkeen hän kääntyi Tomia kohden, kädet rinnan päälle ristittynä ja hänen kulmakarvansa kurtistuneena vaarallisesti.

”Me mennään kaupungille. Nyt!” hän karjaisi.

Tom huokaisi ja nousi hitaasti jaloilleen. Hän taputti Georgia olkapäälle.

”Pitää mennä. Mun huora taas kiukuttelee.”

”Nähään”, Georg virnisti hölmösti. Hän hymyili Gustaville melko kiitollisena siitä, että vaalea poika oli ottanut projektin kokonaan kontollensa.

-

”#\"¤2%! tääl on kylmä”, Tom mutisi, kun he kävelivät kaupparykelmän lävitse.

”Oma vikas, kun puit päälle pelkästään hupparin ja hatun”, Bill huokaisi. Hän itse oli muodikas ja pysyi samalla lämpimänä Dolce & Gabbanan takissaan, Guccin villahuivissaan ja Uggin saappaissaan. Tietenkin hän näytti aivan homolta, mutta hän ei välittänyt. Hän rakasti näyttää, miten upporikas oli.

”Ihan sama. Mennään nyt vaan johonkin kauppaan ja lähetään mahollisimman pian pois”, Tom sanoi, hampaat kalisten. Bill ajatteli tämän kuulostavan suloiselta ja heittäytyi impulsiivisesti toisen pojan kaulaan hieroen nenänpäätänsä Tomin omaa vasten. Tom oli hieman yllättynyt julkisesta tunteenosoituksesta ja tuijotti Billiä. Hänen ilmeensä ei ollut vihainen tai ärsyyntynyt, vaan pikemminkin hämmentynyt.

”Mistä hyvästä toi oli?” Tom hän kysyi hieroen kämmeniään yhteen, kun Bill oli irrottautunut hänestä.

”Ai…” Billin kasvot muuttuivat punaisiksi ja hän niiskaisi hieroen korviaan käsillään, jotta ne eivät menisi tunnottomiksi. Hän ei tiennyt, miksi oli päättänyt halata Tomia niin äkkiseltään – hän oli ajatellut sen olevan hauskaa. ”En mä tiiä. Tuli vaan sellane fiilis”, hän sanoi rehellisesti punastuen yhä enemmän.

Tom kääntyi sivuttain katselemaan tätä, kun he jatkoivat matkaansa hiljaisina. Hän virnisti ja sekoitti Billin hiuksia lennättäen lumihiutaleet pois niistä.

”Se on kiva, kun sä oot tällanen”, Tom mutisi. ”Se on melkeen söpöä.”

Bill yskäisi työntäen hanskojen peittämät kätensä taskuihinsa. Hänen kasvonsa olivat nyt kiusallisen kuumat, ja hän yritti olla huomioimatta sydämensä lyönnit, kun he kävelivät Tomin kanssa vihdoinkin askartelukauppaan sisälle.

-

Paluumatkalla Tom oli liukastunut ja kaatunut lumikasaan. Poikien päästessä takaisin Franck-rakennukseen, Tom oli likomärkä ja vapisi rajusti. Bill laski heidän tarvikkeita sisältävät kassinsa huoneen 12A lattialle ja katseli Tomia huolissaan.

”Niin… vitun… kylmä!” Tom sai sanottua kalisevista hampaistaan huolimatta. Hän repäisi hupparinsa ja paitansa pois päältään ennen kuin sai vedettyä housut pois jaloistaan. Tämän jälkeen hän otti bokserinsa pois päältään ja hyppäsi sänkyyn käpertyen peittoonsa.

”Tom… oot sä kunnossa?” Bill kohotti lävistettyä kulmaansa vetäen hitaasti takkinsa pois päältään. Tuhannen euron takki oli pitänyt hänet lämpimänä ja kuivana, ja hän katsoi Tomin vapisevan peiton alla.

”En!” Tom tiuskaisi. ”Mä en tunne mun naamaa.”

Bill tukahdutti naurahduksen ja riisui omat vaatteensa nopeasti päältään. Samalla hän varmisti oven olevan lukossa ennen kuin sujahti peiton alle käpertyen mukavasti Tomia vasten. Hän melkein perääntyi, kun oli asettanut kätensä Tomin päälle – rastapäisen nuorukaisen iho tuntui ihan jäältä.

”Mitä sä teet?” Tom mumisi.

”Annan sulle ruumiinlämpöä, hölmö”, Bill vastasi tuuppien Tomia saadakseen tämän kääntymään lähemmäs. Tom huokaisi kääntyen selälleen, ja Bill asettautui tämän päälle kietoen molemmat jalkansa Tomin jalan ympärille.

”Nörtti”, Tom huokaisi ja hänen hengityksensä pörrötti Billin pehmeitä, mustia hiuksia. Hän rentoutui paikallaan ja asetti kätensä Billin alaselän ympärille ottaen toisen ruumiinlämpöä vastaan kämmeniensä kautta. Bill kehräsi ja painoi kasvonsa Tomin kaulalle hengittäen hiljaa. Hän kuljetti käsiään edestakaisin Tomin kyljillä saaden aikaan lämpöä tuottavan liikkeen. Vilkaistessaan ylös hän pyöritti silmään, kun huomasi Tomin päässä yhä olevan lippiksen.

Hän kurotti ylös, tarttui lippikseen ja veti sen pois päästäen Tomin tummanvaaleat rastat vapaiksi. Hän nykäisi yhtä rastaa virnistäen Tomin ihoa vasten. Hän jatkoi toisen koskettelua senkin jälkeen, kun tämä ei enää tärissyt. Nyt Bill vain makasi hiljaa Tomin rinnan päällä, hänen päänsä noustessa ja laskiessa hiljalleen toisen hengityksen tahtiin. Hän asetti kätensä Tomin ruskettuneiden vatsalihasten päälle ja alkoi hyväillä niitä hellästi.

Muutaman minuutin päästä hän katsoi ylös varmistaakseen, ettei Tom ollut nukahtanut, ja kysyi: ”Mitä sä teet talvilomalla?”

”Mä meen kotiin”, Tom vastasi yksinkertaisesti.

”Ja?”

”Mitä? Siinä se. Mä meen kotiin kattoo faijaa. Kattoo, kun se vetää kännit ja kattoo telkkaria pelkät kalsarit jalassa”, Tom pyöritti silmiään.

Bill kurtisti kulmiaan nousten kyynärpäidensä varaan katsoakseen alas Tomiin. ”Kuulostaa kamalalta! Herranjumala, et sä mee minnekään lämpimään ja hankkii rusketuksen?”

Tom yskäisi. ”Mä rusketun ainoostaan kesällä.”

Nyt Bill alkoi näyttää kauhistuneelta. ”Voi sua raukkaa”, hän irvisti ajatellessaan ruskettumista ainoastaan kerran vuodessa. Sitten hänen ilmeensä kirkastui, kun hän sai idean. ”Mä tiiän! Miks sä et viettäis talvilomaan mun kanssa?”

Tom naurahti kevyesti. ”Musta tuntuu, että mä oon nähny sua jo ihan tarpeeks.”

”Älä viitti”, Bill nipisti tämän käsivartta. ”Oikeesti, tuu mun kanssa. Me ollaan kotona muutama päivä ja sitten me lähetään johonkin lämpimään ja trooppiseen paikkaa. Me mennään tänä vuonna kai Saint-Barthélemylle.”

Tom tuijotti seinää mietteliäästi. St. Bart’sille meneminen kyllä kuulosti melko houkuttelevalta. Ja äskeisistä sanoistaan huolimatta, ajatus kahdesta viikosta Billin kanssa, kaukana nalkuttavista opettajista, ei vaikuttanut niinkään pahalta. Ehkä he voisivat jopa harrastaa seksiä rannalla...

”Mä puhun Jorgille siitä”, Tom sanoi viimein pyörittäen silmiään muka ärsyyntyneenä.

Bill päästi kovaäänisen hurraa-huudon nousten istumaan niin, että hän voisi hyppiä Tomin sylissä. Hän näytti niin onnelliselta ja lapselliselta, että Tom ei voinut muuta kuin nauraa. Bill kikatti ja kumartui alas painaen syvän suudelman Tomin avoimille huulille. Tom oli hieman yllättynyt suudelmasta välittyneestä tunteesta, mutta pian hän asetti kätensä Billin niskan taakse vetäen tätä lähemmäs, kun hän vastasi innokkaasti suudelmaan, heidän kieltensä hyväillessä toisiaan.

Bill huokaisi mielihyvästä, kun Tom kierähti hänen päälleen. He suutelivat intohimoisesti ja voihkien hieroivat kehojaan toisia vasten. Billin sydän hakkasi tilanteen kiihkeyden takia, ja hän kuljetti sormiaan Tomin rastojen seassa nostaen lantiotaan. Tom vetäytyi suudelmasta ilahtuneena kuullessaan Billin päästävän vastustavan äännähdyksen. Alla oleva nuorukainen hiljeni kuitenkin pian, kun Tomin huulet hyökkäsivät tämän kaulan kimppuun. Hänen kielensä tanssi kalpealla iholla nuollen tämän aataminomenaa, minkä jälkeen hän imi kaulan herkkää ihoa.

Bill hengitti raskaasti, samalla huokaillen Tomin nimeä, kun hänen kaulaansa tuhottiin taidokkaasti. Muutaman tunnin päästä Bill luultavasti valittaisi kaulaan ilmestyneistä jäljistä, mutta juuri nyt hän kiemurteli Tomin alla pyytäen hiljaisesti lisää.

Kumpikaan heistä ei tuntenut itseään kiihottuneeksi, ja he vaikuttivat varsin tyytyväisiltä maatessaan siinä kietoutuneena toisiinsa. Tom hipaisi hellästi Billin vyötäröä saaden aikaan jonkinlaisen sähköiskun, joka sai mustahiuksisen säpsähtämään. Tuntien itsensä yllättäen hyvin ujoksi, hän työnsi Tomin päältään ja kierähti pois sängystä, kiitollisena siitä, että peitto oli kietoutunut hänen polviensa ympärille ja täten peitti hänen jalkovälinsä.

Hän nielaisi tuntien yhtäkkiä itsensä aivan idiootiksi. Tom tunsi hänen vartalonsa läpikotaisin, joten miksi Bill tunsi itsensä niin hermostuneeksi ja siveäksi? Hänen sydämensä tuntui hakkaavan kurkussa ja hän katsoi Tomia, joka katseli häntä yllättyneenä.

”Voidaanks me vaan… niin ku, vaan halailla?” Bill kysyi hiljaa tuntien itsensä yhä suuremmalta idiootilta, varsinkin kun hänen kasvonsa olivat nyt punaiset kuin tomaatti. Mutta jostain syystä hän halusi vain olla pideltynä. Häntä ei kiinnostanut seksi.

”Vau”, Tom sanoi kulmakarvat kohotettuina. ”Siis sä… et halua seksiä?”

Bill nyökkäsi hitaasti yllättäen jopa itsensä. Hän halusi aina seksiä, ja he molemmat tiesivät sen, joten molemmat olivat kuin puusta pudonneita, kun Bill ehdotti viatonta läheisyyttä.

”Okei”, Tom sanoi tuntien olonsa hieman vaivaantuneeksi, kun hän kietoi kätensä toisen pojan ympärille. Hän asetti leukansa Billin olkapäälle, molempien rentoutuessa paikalleen. Bill hymyili pimeydessä ja asetti kätensä Tomin käsien päälle hengittäen hitaasti.

Kun hän nukahti, Bill pohti, mitä hän tunsi sisällään – hänen vatsassaan oli lämmin tunne, mutta se ei ollut himo.

--

B/N: loistava osa taas, eiku jatkat samaan malliin Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
http://twitter.com/aadalol
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
FF: Heisenberg Academy :: T/B, NC17, Translate :: OSAT 1-9 5.2.!
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
WhyBBer - roolipelifoorumi :: Muuta. :: Paradox - Interesting stories.-
Siirry: